|
Mediumi 1.3
Petteri Repo, Mika Pantzar Mediakännykkä ajoi kuvapuhelimen ohi- Visioissa tarjotaan yhä puhujan kasvonilmeitä 1990-luvun puolivälissä alettiin esittää erilaisia visuaalisia ennusteita kolmannen sukupolven matkaviestimistä. Kuvien ja videoiden välityksen piti olla kolmannen sukupolven matkaviestinnän keskiössä. Kaistanleveyden kasvu ja moninkertainen nopeus, siis uusi teknologia, määritteli palvelujen sisällön. Kyse oli lineaarisesta evoluutiosta, kuten seuraavat Cannesin seminaarin otsikot kertoivat vuonna 2000 (The 2000 GSM World Congress): "Strong belief in 3G-evolution""Much more than a phone" "The waiting is over" "The best is yet to come" "The great leap forward" "On track to third generation" Sisältö ohitti tekniikan Teknologian ja palvelujen kilpajuoksu tarjoaa herkullisen mahdollisuuden tarkastella mobiilien kuvapuhelimien kehitystä. Laitevalmistajilla on nimittäin tapana tarjota aineistoa tulevista tuotteistaan ja palveluistaan. Niiden perusteella osoitamme, että se mitä luvattiin, ei ole sama kuin se mitä saadaan. Onneksemme. Historia: Kasvonilmeet näkyviin Vuonna 1964 Tekniikan Maailma -lehti kertoi New Yorkin maailmannäyttelyssä esitettävästä kuvapuhelimesta (picturephone) innostuneesti: “Tällä hetkellä ei vielä tiedetä sitä, mitkä ovat televisiopuhelimen tulevat mahdollisuudet ja käyttöalat. Todennäköisesti siitä kuitenkin ajan mittaan tulee yhtä läheisesti nykyajan ihmisen ympäristöön kuuluva laite kuin tavallinen puhelin ja televisio. Tulevaisuuden kaukopuheluihin liittyy kenties itsestään selvänä omaisen, ystävän tai liiketuttavan kasvojen ilmeiden seuraaminen.“(Tekniikan Maailma 1964). Tuolloin kuvapuhelimen tuotekehittäjät viittasivat katujen lisääntyvään turvattomuuteen ja ihmisten haluun välttää liikkumista. Myös uutuuden tarvetta kartoittavat kuluttajatutkimukset tukivat optimistisia tulevaisuudenkuvia keksinnön yleistymisestä. Bell-laboratorion mukaan kasvonilmeiden ja eleiden näkeminen rikastaa oleellisesti puheluita. Mitäpä muuta paikalleen sidottu uutuuspuhelin olisikaan voinut tarjota? 1970-luvun puoliväliin mennessä televisiopuhelimen käyttäjiä piti oleman yli 100 000 (Schnaars 1989). Tämä jäi kuitenkin vain haaveeksi. Tuotteesta tuli kallis ja kömpelö. Kuluttajat eivät nähneet televisiopuhelimelle käyttömahdollisuuksia, eivätkä ostaneet sitä. Sittemmin Internet on mahdollistanut kuvapuhelinpalvelun. Kahden webbikameran välittämän kuvan ja puheen yhdistäminen ei ole teknisesti erityisen hankalaa eikä edes erityisen kallista. Siitä huolimatta kuvapuhelut eivät ole saavuttaneet merkittävää asemaa Internet-kommunikaatiossa eivätkä korvanneet tavallisia puheluja. Matkapuhelimet tuovat nyt kuvapuhelinpalvelut suuren käyttäjäkunnan luo. Olisiko aika vision toteuttamiselle nyt parempi? Kyllä ja ei. Uskomme, että aika on sopiva mobiilille kuvapuhelimelle, mutta samalla väitämme, etteivät nämä kuvapuhelimet ole sellaisia kuin yleensä on visioitu. Näköpuhelin ei korvaa välitöntä henkilökohtaista vuorovaikutusta eikä sen tärkein ansio ole kasvonliikkeiden paljastajana, tai yksikäsitteisen informaation välittäjänä. Visioissaan matkapuhelinvalmistajat rakentavat käsitteellisiä siltoja menneisyyteen. Jo kuvapuhelimen nimeäminen osoittaa, millaisia mielleyhtymiä halutaan rakentaa. Kuva- ja kamerapuhelimen ohella puhutaan kuvantamisvälineestä (imagephone, imaging device) ja mediapuhelimesta. Julkisuudessa puhutaan kuitenkin yleisimmin kuvapuhelimista. Selkein ero vanhoihin puhelimiin onkin juuri kuvan ottamisen ja välittämisen mahdollisuus. Markkinointi kertoo myös osaltaan, millaisia tuotteita kuvapuhelimista halutaan kehittää. Seuraavassa tarkastelemme laitevalmistajilta ja operaattoreilta keräämiämme valokuvia ja videodemoja ja vertaamme niitä toteutuneeseen kehitykseen. Laitevalmistajilla on yhä useammin tapana julkaista konseptituotteensa etukäteen, koska se on yksi tapa valmistella markkinoita tulevaan. Etenkin radikaaleissa uutuustuotteissa tällainen institutionaalinen vaikuttaminen on tullut yhä tärkeämmäksi. Telekommunikaatioala on ottanut mallia tietotekniikan kehittäjiltä. Visio: Visuaalinen mediapuhelin Kuvapuhelimen historiaa myötäillen suurimman huomion saavat puhuvat päät. Monet valmistajista eivät ole oikein pystyneet irtaantumaan kasvokkain tapahtuvan kommunikaation perinteestä. Luovat ratkaisut tehdä sama asia toisin puuttuvat. Tällainen muoto- ja videokuvaan rakentuva visio osoittaa mielestämme mainiosti, miksi kuvapuhelimet eivät ole saavuttaneet suurta suosiota aikaisemminkaan. Keskustelukumppanin näkeminen voi joskus olla mielekästä, mutta usein se tieto tai kokemus voidaan kokea turhaksi ellei jopa epämiellyttäväksi kommunikaation kannalta. Visioon liittyy myös teknisiä ongelmia, joilla on sosiaalisia ulottuvuuksia. Harva näyttää yhtä tyylikkäältä kuin kuvissa esiintyvät mallit varsinkaan, jos hänet kuvataan lähietäisyydeltä ja alaviistosta. Eikä keskustelun yksityisyyskään säily ilman lisävälineitä, jos kamerapuhelinta katsotaan kädet eteenpäin ojennettuina. Visio on eläväisempi lifestyle-tyyppisissä valokuvissa. Kuvapuhelimen visio liitetään silloin toiseen tuoreempaan visioon: mobiilin Internetiin. Samalla kuvapuhelin muuttuu mediapuhelimeksi. Sitä käytetään julkisissa tiloissa, kuten kahviloissa ja harrastusympäristöissä. Usein sitä käytetään yksin perinteisen tietokoneen (personal computer) ja Internetin korvaajana. Osassa valokuvista sille tarjotaan kuitenkin aiempaa sosiaalisempaa kontekstia: mediaa katsellaan yhdessä. (Repo 2002) Tarjonta: Objektiivi poispäin puhujasta Nyt suuretkin matkaviestinvalmistajat ovat vakavasti astumassa markkinoille. Nokian 7650-malli osoittautui ennakoituakin suositummaksi ja sen myynti ylitti nopeasti miljoona kappaletta. Sony Ericsson ehti ennen Nokiaa T68i-mallillaan. Suurista matkaviestinvalmistajista myös Samsung on kehityksen eturintamassa. Merkille pantavaa on, että sekä Nokian että Sony Ericssonin ratkaisuissa kameran objektiivi suuntautuu poispäin kuvaajasta. Niillä ei siis pääsääntöisesti ole tarkoitus kuvata matkapuhelimen käyttäjää. Kamera ei edes välttämättä ole puhelimen keskeinen osa. Sony Ericsson T68i:ssä kamera on puhelimen lisäosa ja Nokian tulossa olevaan HS-1C -headsetiin on puolestaan yhdistetty kamera. Tämä kertoo siitä, ettei kamerapuhelin suinkaan ole ainoa tapa, jolla valokuvaus ja kuvien katselu tuodaan matkaviestimiin. Kuva voidaan ottaa muillakin laitteilla kuin matkaviestimillä ja toisaalta kaikkien ei tarvitse ottaa kuvia. Uudet värinäyttöiset matkaviestimet tulevat siten olemaan kuvienkatseluvälineitä myös niille käyttäjille, joita kuvien ottaminen ei kiinnosta. Kameran objektiivin suuntaus ja lisävälinevalikoima kertovat mielestämme siitä, ettei kuvallisen viestinnän katsota korvaavan perinteistä keskustelua. Siitä tulee miellyttävä lisä, muttei suinkaan videokeskustelun muodossa. Jos kehitystä vertaa kuvapuhelimen visioon, kyse on todellisesta radikaalista innovaatiosta. Laitevalmistajat ovat kehittäneet kuvapuhelimen, joka ei olekaan kuvapuhelin! Yhdessäkään tarkastelemassamme visiokuvassa kameraa ei sijoitettu poispäin matkapuhelimen käyttäjästä. Sen sijaan mediapuhelinvisio on toteutumassa. Kolmannen sukupolven matkaviestinpalvelut ovat ulottuvillamme ilman UMTS-verkkoja. Nyt on kyse lähinnä siitä, kuinka kehitetään mielekkäitä palveluja. Eräs piirre kuvapuhelimen käytössä ansaitsee tulla huomatuksi. Ainakin toistaiseksi kuvapuhelinta käytetään enemmän tunteiden kuin informaation jakamiseen. Monissa 1990-luvun kuvapuhelinvisiossa oletettiin kuvan tarjovan tehokkaan keinon täsmällisen tiedon jakamiseksi. Varhaiset havainnot kuvapuhelimen käytöstä ja tutkimukset ovat osoittaneet, että kuva ilman tekstiä tai puhetta on liian monimerkityksellinen tiedon muotona. Kuva sopii paremmin tunnelmien ja tunteiden osoittamiseen. (Koskinen et. al. 2002) Tulevaisuus: Mediateos vai videolähetys? Monet palveluista toimivat kuitenkin aika hyvin vanhemmalla teknologialla. Osaa visioiduista palveluista ei puolestaan saada toimimaan houkuttelevasti millään teknologialla. Lisäksi osa palveluista syntyy käyttäjälähtöisesti. Kuvapuhelin ei siis tullut siinä muodossa, kun sitä aika ajoin visioidaan. Kuvat ja videot ovat tulleet matkapuhelimiin, mutta niiden ei ole tarkoitus välittää kuvaa keskustelijoista. Kuvapuhelin syntyikin siis mediapuhelimena. Jos käyttäjä haluaa lähettää kuvaa, hän lähettää sen mediateoksen muodossa eikä suorana lähetyksenä itsestään. Jo MMS-viestiin liitetty video poikkeaa viestinnällisesti merkittävästi suorasta lähetyksestä (Tuomisto 2002). Matkaviestinoperaattorit ovat ottaneet uutuudet innostuneesti vastaan. Yli 60 operaattoria on aloittanut MMS-viestien välittämisen. Suomessa Sonera, Radiolinja ja DNA lanseerasivat MMS-palvelunsa tänä syksynä. Seuraavaksi on videoiden välityksen vuoro. Kuvapuhelimen visio elää kuitenkin sitkeästi. Marraskuussa DNA uutisoi soittaneensa Suomen ensimmäisen 3g-videopuhelun. Puhelussa liikkuva värikuva siirtyi reaaliaikaisesti matkapuhelimesta toiseen. “Puhelinta pidetään kädessä kasvojen edessä, jolloin puhelimen sisään rakennetun kameran ottama kuva lähetetään puhekumppanin puhelimen värinäytölle.“ (Nikulainen 2002). Kilpailu ensimmäisen ja teknologisesti oikeaoppisimman kuvapuhelun soitosta 3G-verkossa on kova muuallakin. Hongkongilaisen Hutchisonin italialainen tytäryhtiö H3G SpA väittää soittaneensa ensimmäisen kuvapuhelun ”oikeassa” 3G-verkossa (Poropudas 2002). Verkkolehti Mobil.se puolestaan raportoi testanneensa kuvapuheluja Ruotsissa. Toimittajan mukaan 3G tulee tarjoamaan monenlaisia palveluja, joista kuvapuhelu on yksi jännittävimmistä (Lidström 2002). Olisiko sittenkin kannattanut ottaa oppia kuvapuhelimen historiasta? Teknologisen kunnianhimon ja sen tuoman julkisuuden huumassa ollaan samaan aikaan hämmentämässä käyttäjäkunnan odotuksia tulevasta ja mahdollisesti luomassa turhia tarpeita. Mediapuhelin on jo ajanut kuvapuhelimen ohi. Lähteet Koskinen, Ilpo, Esko Kurvinen, Turo-Kimmo Lehtonen (2002): Mobile Image. IT Press, Edita, Helsinki. Meurling, John & Richard Jeans (2000): The Ericsson Chronicle. Informationsförlaget, Stockholm. Nikulainen, Kalevi (2002): Suomen ensimmäinen videopuhelu 3g-verkossa. Digitoday.fi. Luettu 19.11.2002. Pantzar, Mika (2000): Tulevaisuuden koti. Otava, Helsinki. Poropudas, Timo (2002): Ensimmäinen puhelu oikeassa umts-verkossa. Digitoday.fi,. Julkaistu 28.11.2002 Repo, Petteri (2002): Consumer Images in 3G Communications. International Household & Family Research Conference 2002. Helsinki. Schnaars, Stephen (1989): Megamistakes. Forecasting and the Myth of Rapid Technological Change. The Free Press, New York. Strategy Analytics (2002): Cellular Camera Phones: 3Q 2002 Sales Updates. Tekniikan Maailma (1964): 20/1964. Tuomisto, Veijo (2002): Mobiili livevideo - käyttäjästä sisällöntuottaja. Mediumi 1.1 |