|
28.06.2003 Jari Aro "Mitä yhteistä on miehillä ja sukkahousuilla?"- Huomioita sähköpostihuumorista Kuka tutkisi sähköpostia? Usein digitaalisen kulttuurin tutkimuksessa ollaan syystäkin kiinnostuneita aivan uusimmista ilmiöistä. Näen kuitenkin tärkeäksi sen, että tutkimusta suunnattaisiin myös jo vakiintuneisiin ja arkipäiväistyneisiin digitaalisen viestinnän ilmiöihin. Sähköposti on moniin muihin Internetin viestintäteknologioihin verrattuna varsin hyvin toimivaksi osoittautunut väline, joka eri tavoin on sekä korvannut että täydentänyt aikaisempia viestinnän kanavia. Tästä huolimatta se sosiologisena ja kulttuurisena ilmiönä on vielä alitutkittu ilmiö kokonaisuudessaan. Sähköpostihuumori on yksi tällainen ilmiö, jota tietääkseni ei ole sen tarkemmin toistaiseksi tutkittu. Kaskut ja vitsit ovat itsessään kiinnostavia, koska ne ilmentävät kulttuurin arvoja, normeja ja suhteita. Huumori ja koominen ovat asioita, joiden tutkimuksella on kunnioitettavan pitkä ja monipuolinen perinteensä (ks. Kinnunen 1994, Knuuttila 1992, Ylönen 1995).Tämän artikkelin tavoitteena ei ole osallistua keskusteluun siitä, mitä huumori on tai mikä koomisessa aiheuttaa huvittuneisuutta. Sen sijaan teen keräämäni aineiston avulla havaintoja nykyperinteen luonteesta digitaalisessa ympäristössä. On mielenkiintoista edes pintapuolisesti tarkastella sitä, millä tavoin kaskujen ja vitsien kertomisen ja välittämisen perinne sovittautuu sähköiseen kommunikaatioon. Aineisto: 200 vitsiäTutkimusaineistonani on sähköpostissa kiertäviä vitsejä ja kaskuja. Aineisto koostuu sekä minulle henkilökohtaisina viesteinä lähetetyistä sähköposteista että erillisen keräyksen kautta haltuuni tulleista viesteistä. Kaikkiaan käytössäni on ollut tätä tekstiä kirjoittaessani noin 200 viestiä. Viestejä on vuoden 2001 alusta lähtien. Oman sähköpostiarkistoni lisäksi olen kerännyt aineistoa työpaikkani Tampereen yliopiston Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitoksen henkilökunnalta kevään 2003 aikana. Henkilökunnan kautta keruupyyntö on levinnyt muillekin Tampereen yliopiston laitoksille ja myös yksittäisille henkilöille yliopiston ulkopuolelle. Lisäksi olen saanut aineistoa Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijoilta. (Keruupyyntö on julkaistu kotisivullani 15.2.2003, ks. linkki #1.) Pyysin toimittamaan minulle kaikki sellaiset viestit, jotka viestin vastaanottaja oli tulkinnut humoristisiksi. Korostin sitä, että kaskujen huvittavuudella tai hyvällä maulla ei ole merkitystä, ei myöskään sillä jos kasku on jo entuudestaan tuttu. Tavoitteenani oli saada mahdollisimman edustava kirjo siitä kasku- ja vitsimateriaalista, joka oman työpaikkani henkilökunnan keskuudessa kiertää. Kaikkiaan aineistoa on lähettänyt runsaat 40 henkilöä. Kaksi kolmasosaa lähettäjistä on naisia ja yksi kolmannes miehiä. Pääsääntöisesti aineistoa luovuttaneet ovat virkaiältään nuorempia tutkijoita. Opiskelijoita joukossa on alle 10 henkeä. Yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki asuvat Tampereen seudulla. Aineistoa luovuttaneet ovat siis pitkälle koulutettuja ja suhteellisen itsenäisissä työtehtävissä työskenteleviä henkilöitä, millä epäilemättä on merkitystä vitseissä käsiteltävien aihepiirien suhteen. Lisäksi naisvaltaisuus näkyy vitsien aihepiireissä siten, että varsinkin naisten ja miesten suhteita käsittelevät vitsit kuvaavat asioita naisten näkökulmasta. Suurin osa aineistostani on tekstimuotoisia viestejä. Mutta yhä useammin sähköpostissa lähetetään huumoritarkoituksissa myös kuvia, animaatioita, videoleikkeitä sekä html -koodattuja tekstin ja kuvan yhdistelmiä. Muut kuin tekstipohjaiset viestit ovat lisääntyneet sitä mukaa kuin tietokoneet, tietoverkot ja tietojärjestelmät ovat tulleet entistä suorituskykyisemmiksi ja sähköpostiohjelmistot helppokäyttöisemmiksi. Olen julkaissut osan aineistostani kotisivullani (ks. linkki #2). Valikoiman tarkoitus on antaa edustava näyte aineistosta, niinpä siellä on vain sattumanvaraisesti saman kaskun erilaisia toisintoja. Valikoima koostuu pääasiassa tekstimuotoisista viesteistä, koska käytössäni on vain rajoitetusti palvelimen kovalevytilaa. Sähköpostihuumorin käytöskoodejaHuumorilla on useita tehtäviä vuorovaikutuksessa. Myös sähköpostissa välitettävien vitsien ilmeisin tavoite on tietysti huvittaminen ja ilahduttaminen. Ilmiötä voidaankin ymmärtää eräänlaisena lahjojen vaihtojärjestelmänä. Tämän lisäksi kaskujen välittäminen on faattista viestintää,vitsejä lähetetään ystäville, työtovereille ja tuttaville siksi, että tämä pitää viestintäkanavaa auki ja sosiaalista suhdetta yllä. Vitsien ja kaskujen avulla myös määritellään, kuvataan ja neuvotellaan monenlaisia sosiaalisia suhteita ja ilmiöitä, kuten naisten ja miesten välisiä suhteita, työelämän osapuolten suhteita, ikääntymistä, seksuaalisuutta, ajankohtaisia tapahtumia jne. Vaikka kaskut ja vitsit humoristisuutensa vuoksi yleensä ymmärretään kevyeksi asiaksi, voi niiden lähettämisen takana olla myös vakavampia tarkoitusperiä. Huumori ei suinkaan ole aina iloinen ja viaton asia ja kaskuja ja vitsejä voidaan hyvinkin käyttää tahalliseen loukkaamiseen. Vitsi voi toimia esimerkiksi syrjinnän, kritiikin tai ahdistelun välineenä. Seksistiset kaskut voidaan tulkita seksuaaliseksi ahdisteluksi tai johtajan alaiselleen lähettämä kasku, jonka aiheena on työntekijän laiskuus, on helppo tulkita epäsuoraksi arvosteluksi. Paitsi negatiivisten asioiden viestimiseen, voidaan huumoria käyttää myös konfliktien purkamiseen ja sosiaalisten suhteiden normalisoimiseen. Loukatulle osapuolelle lähetetty sopiva huumoriviesti kertoo siitä, että lähettäjä pyytää tekoaan anteeksi, vaikka ei olekaan valmis ottamaan asiaa suoraan puheeksi. Koska en ole erityisesti kysynyt aineistoa luovuttaneilta tulkintoja heidän saamistaan viesteistä, jää asian tämä puoli vain arvailujen varaan. Sähköpostivitsit muodostavat oman selkeän sähköpostiviestien ryhmänsä. Vitsien lähettämistä ja vastaanottamista sääntelevät muutamat käyttäytymissäännöt, jotka kuitenkaan eivät ole kovin vahvoja ja sitovia. Sähköpostikaskuille on tyypillistä, että ne ovat itsenäisiä viestejä, joissa ei yleensä kommunikoida muita asioita. Tämä on muutenkin sähköpostille tyypillinen piirre: yksi viesti, yksi asia. Kun henkilö saa kaskun sähköpostilaatikkoonsa, hän todennäköisesti lukee sen ja tämän jälkeen joko tuhoaa viestin, tallentaa sen mahdollista myöhempää käyttöä varten, tai lähettää sen nopeasti eteen päin. Kaskun voi lähettää joko henkilökohtaisena viestinä yhdelle vastaanottajalle tai joukkopostituksena usealle vastaanottajalle. Omassa aineistossani vastaanottajia on tyypillisesti enemmän kuin yksi. Kaskujen lähettäminen on siis tyypillisesti ryhmäviestintää, jonka tarkoituksena on ryhmän jäsenten yhteenkuuluvuuden tunteen lisääminen. Useimpien ihmisten lähipiirissä on yksi tai muutamia henkilöitä, jotka ovat erityisen aktiivisia vitsien lähettäjiä. Näyttää siltä, että vitsejä ja kaskuja kierrätetään suhteellisen rajatun ryhmän keskuudessa ja että yhdellä lähettäjällä on jokseenkin vakiintunut vastaanottajien joukko. Viestikumppaneita yhdistää usein sukulaisuus, tuttavuus, ystävyys opiskelun tai koulunkäynnin tai armeijan ajalta jne. Selvä ryhmänmuodostumisperuste on sama työpaikka tai ammatti. Ystäväpiireihin valikoituu luonnollisesti sellaisia henkilöitä, joilla on samankaltainen maku ja huumorintaju. Vitsien lähettäminen näiden henkilöiden keskuudessa on suhteellisen turvallista, antaahan sähköposti kasvokkaista vuorovaikutusta helpommin mahdollisuuden väärikäsityksiin ja tahattomaan loukkaamiseen, koska käytettävissä ei ole yhtä rikasta viestinnän keinovalikoimaa. Kasesniemi ja Rautiainen (2001, 162) ovat havainneet tekstiviestikulttuuriin kuuluvan etikettisäännön, jonka mukaan ystävän lähettämään vitsiin tulee vastata nopeasti toisella vitsillä. Monilla henkilöillä on talletettuna puhelimeen eri tilanteisiin sopiva viestien valikoima. Myös sähköpostikaskuja varastoidaan tulevaa käyttöä varten. Useat aineistoa luovuttaneet henkilöt ovat toimittaneet kerralla suuren joukon säilyttämiään vitsejä ja kaskuja. Omasta aineistostani ei kuitenkaan voi havaita sellaista vahvaa käyttäytymissääntöä, että vitsiin tulisi vastata alkuperäiselle lähettäjälle toisella vitsillä. Sen sijaan sähköpostiin näyttää kuuluvan sääntönä vitsien kierrättäminen uusille vastaanottajille. Jokainen henkilö on yleensä jäsenenä useammassa viestikumppaneiden ryhmässä ja tapana on, että huumoriviestejä kierrätetään ryhmistä toisiin. Yksi ajatukseni tämän aineiston suhteen oli tutkia, voisiko huumoriviesteistä selvittää sosiaalisten verkostojen laajuutta ja tyypillisiä piirteitä. Sähköpostihuumoriin nimittäin kuuluu se piirre, että kiertävistä viesteistä ei useinkaan poisteta viestiketjun edellisten jäsenten nimiä ja osoitteita. Useista viesteistä voi nähdä, että ne on lähetetty edelleen jopa neljä tai viisi kertaa.Yksilöiden tasolla sosiaalisten verkostojen tutkiminen olisi kuitenkin työlästä eikä todennäköisesti kovinkaan kiinnostavia tuloksia antavaa. Valtaosa viestiketjun aiemmista jäsenistä on viimeiselle vastaanottajalle tuntemattomia ja verkostojen analysoimiseksi täytyisikin kerätä lisätietoja muilla keinoilla. Aineistostani voi kuitenkin päätellä, että sähköpostikaskut liikkuvat varsin jouhevasti erilaisten kulttuuristen ja organisatoristen rajojen ylitse. Koska pyysin nimenomaan vastaanotettuja viestejä, aineisto kuvastaa ennen kaikkea sitä, millaisia humoristisia viestejä yliopistossa työskenteleville ja opiskeleville ihmisille lähetetään. Kiinnostava piirre onkin se, että suurelta osin viestit ovat saapuneet vastaanottajilleen jostain muualta kuin yliopistomaailman sisältä. Yliopiston sisällä niitä puolestaan jaetaan omien työ- ja opiskelutovereiden kesken. Varmasti osa kaskuista jatkaa matkaansa edelleen tämän organisaation ulkopuolelle. Suinkaan kaikki eivät lähetä saamiaan kaskuja ja vitsejä edelleen. Keskustellessani sähköpostikaskuista ja niihin kytkeytyvistä käyttäytymissäännöistä työtovereideni kanssa, monet heistä ovat kertoneet, etteivät he lähetä kaskuja eteen päin. Yksi perustelu tälle on, että huumoriviestit määritellään roskapostiksi, jonka määrää halutaan rajoittaa. Sähköpostivitsin rakenneHuumoriviestin lähettäjä arvioi aina, millainen viesti on sopiva ja miten vastaanottaja mahdollisesti ymmärtää sen. Kaskut ja vitsit perustuvat useinkin ironiaan, siihen että tarkoitetaan päinvastaista kuin mitä sanotaan, ja tämä tekee väärinymmärrykset mahdolliseksi. Sähköpostissa myöskään välitön vastaanottajan palaute ei ole samalla tavalla havaittavissa kuin kasvokkaisessa vitsien kertomistilanteissa. Erityisesti se, että sähköpostissa välitetyt kaskut jäävät aina dokumenteiksi (ja potentiaaliseksi todistusaineistoksi) vastaanottajalle, tekee niiden lähettämisestä hienovaraisuutta edellyttävän asian. Väärinymmärtämisen ongelmaa ratkotaan sähköpostihuumorissa viestin rakenteen avulla. Tyypillisesti huumoriviesti on kaksiosainen: alussa on henkilökohtainen puhuttelu, tämän jälkeen seuraa itse kasku tai vitsi. Alkuun lisättävällä henkilökohtaisella puhuttelulla lähettäjä motivoi viestin lähettämistä ja antaa lukuohjeen sitä seuraavalle vitsille tai kaskulle. Lähettäjä ei yleensä lisää vitsiin mitään omaa uutta elementtiä tämän lisäksi vaan lähettää aiemmin saamansa viestin edelleen sellaisenaan. Alun puhuttelu on yleensä varsin lyhyt ja se voidaan sijoittaa jo viestin otsikkoon. Puhuttelu ilmaisee, että viesti tulee ymmärtää huumoriksi ja että sen tarkoituksena on ilahduttaa vastaanottajaa. Sattumanvaraisesti aineistoistani poimittuja puhutteluja ovat esimerkiksi (ks. linkki #3): "Näin töihinpaluun kunniaksi ja innostukseksi…", "Tässä vähän vitsailua miesten kustannuksella…", "Tässä sitä lähetellään seksistisiä vanhoja vitsejä… Iloista viikonjatkoa kuitenkin.", "Tässä vähän opetusta kodinhoitoon. Hauskaa viikonloppua!". Erityisen vahvasti puhuttelu ohjaa luentaa silloin, kun vitsissä käytetään kuvia. Esimerkiksi kuvia käyttävässä kaskussa (ks. linkki #5), jossa ironisoidaan Yhdysvaltain poliittisen johdon väitteitä Irakin joukkotuhoaseista luentaa ohjaava teksti on muotoiltu seuraavasti: "Ja sitten vielä väitetään, ettei ole löytynyt todisteita Irakin joukkotuhoaseista.. ; ) " Viestin kuvat olisivat vaikeammin ymmärrettäviä ilman tätä lukuohjetta, lähettäjä myös alleviivaa viestin humoristisuutta käyttämällä hymiötä. Koska kuva itsessään on monitulkintainen viesti, antaa siihen liitetty teksti ohjeita sen tulkitsemiselle. Sama ilmiö on havaittu mobiilia kuvaviestintää käsittelevässä tutkimuksessa (Koskinen, Kurvinen, Lehtonen 2001, 44-49). Joissain tapauksissa huumoriviesteissä on vielä kolmaskin rakenteellinen osa, kehotus lähettää viesti edelleen. Tämä on samanlainen kuin minkä Kasesniemi ja Rautiainen ovat todenneet nuorten tekstiviestiperinteessä ketjuviesten kohdalla: "Ketjuviesteihin sisältyy yleensä joku toivotus tai toivomus, jota säestää usein leikkimielinen uhkaus: jos et toimi näin, joudut huonon onnen kohteeksi" (Kasesniemi ja Rautiainen 2001, 162). Kehotukset viestin edelleen lähettämiseen ovat sähköpostikaskuissa tyypillisiä naisten toisilleen lähettämissä viesteissä. Aineistossani toistuu eri muodoissaan seuraava kehotus: (ks. linkki #5) "Lähetä tämä kaikille älykkäille naisille, jotka tarvitsevat hymyn, ja kaikille miehille, joiden ajattelet kestävän todellisuutta." Suullisesti kerrottuihin vitseihin ja kaskuihin verrattuna sähköpostivitsit ovat tyypillisesti varsin pitkiä, tulostettuina jopa useiden liuskojen mittaisia. Sähköpostihuumori voidaan jakaa kerrontamuotojensa puolesta kahteen tyyppiin, narratiivisiin kaskuihin ja samaa teemaa käsitteleviin lyhyiden vitsien koosteisiin. Esimerkki kertomusmuotoisesta kaskusta on vaikkapa kahden nunnan välinen dialogi (ks. linkki #6). Esimerkki samaa teemaa varioivasta lyhyiden vitsien koosteesta on lääkäreiden saneluista löydetyt kömmähdykset (ks. linkki #7). Vitsilistat ovat yleensä koherentteja, eivätkä lähettäjät yleensä sekoita eri aihepiirien vitsejä samaan viestiin. Yhdessä viestissä varioidaan samaa teemaa usein hyvin monilla tavoilla, kuitenkin samasta teemasta on liikkeellä erilaisia kokoelmia eri aikoina (esimerkiksi "27 tapaa ärsyttää ihmisiä" (ks. linkki #8). Sähköpostihuumori kansanperinteenäSähköposteina kulkevat kaskut ja vitsit eivät sisältönsä puolesta ole suinkaan uusi ilmiö. Samoin kuin matkapuhelimien tekstiviestit, ne jatkavat kansanperinnettä uudessa viestintäkanavassa. Sähköpostihuumorin selkeä edeltäjä on ns. kopiohuumori, jota levitettiin toimistotyöpaikoilla valokopioina. Todennäköisesti sähköpostihuumori on korvannut kopiohuumorin, ainakaan itse en ole enää vuosiin nähnyt valokopioina levitettyjä vitsejä. Tällaisen huumorin aiheet ja muodot ovat hyvin pysyviä, esimerkiksi 1980 luvulla kopiohuumorina tallennettu "Mitä nainen työtoverinasi tekeekin - aina se on väärin" kiertää nykyisin sähköpostissa lähes samassa muodossa ja samoin sanoin (ks. linkki #9). Kopiohuumoria tutkinut Ulla Lipponen (1989, 176 - 179) on määritellyt kopiohuumorin perinneominaisuuksia tarkastelemalla sen levikkiä, variaatiota ja alkuperätietojen unohtumista. Samat kriteerit sopivat varsin hyvin myös sähköpostihuumorin määrittelemiseen. Suppean aineistoni pohjalta ei ole mahdollista arvioida sähköpostihuumorin levikkiä muutoin, kuin toteamalla, että kysymys on varsin elävästä ja monimuotoisesta perinteen lajista. Lipposen arvio kopiohuumorin laajuudesta Suomessa oli noin pari sataa kopiota. Sähköpostikaskuja täytyy olla huomattavasti tätä enemmän. Sähköpostissa välitettäväksi soveltuvia viestejä on nimittäin helppoa lainata muista viestintäkanavista, esimerkiksi televisiomainoksia lähetetään sähköpostihuumorina. Sähköposti on myös huomattavasti tehokkaampi huumorin välityskanava kuin valokopiointi. Kopiohuumorin erityispiirre oli sen analoginen kopiointiprosessi ja tästä johtuva variaatio kaskuissa. Paperin valokopiointi teki jokaisesta kopiosta aina alkuperäistä huonomman ja rakeisemman, ja muutaman kopiointiprosessin jälkeen sitä oli korjailtava. Sähköpostihuumori on puolestaan digitaalista, mikä yhtäältä mahdollistaa ainakin tekstipohjaisten viestien helpon muokkaamisen ja toisaalta saman viestin lähettämisen muuttumattomana ja alkuperäistä vastaavana edelleen. Sähköpostihuumorille on tyypillistä, että varsinainen välitettävä kasku siirtyy varsin muuttumattomana vastaanottajalta toiselle. Helpompi muokattavuus ei ole johtanut viestien lisääntyneeseen variaatioon. Animaatiot ja kuvia sisältävät viestit ovat teknisen muokattavuuden suhteen todennäköisesti ainakin toistaiseksi useimmille käyttäjille hankalampia kuin tekstinä leviävät kaskut. Tekstipohjaisten viestien muuttumista tapahtuu tahattomasti, koska sähköpostiohjelmat rivittävät tekstiä epäsäännöllisesti. Useaan kertaan lähetetyissä viesteissä sähköpostiohjelmien lisäämät kommenttimerkit vasemmassa marginaalissa sekoittavat alkuperäistä asettelua. Joissain viesteissä on skandinaaviset merkit vaihdettu aaksi ja ooksi ään ja öön tilalle, tekstityypit vaihtelevat jne. (Olen tarkoituksellisesti jättänyt omassa aineistossani nämä piirteet näkyviin.) Yksi muokkauksen ulottuvuus on kaskujen lokalisointi ja kääntäminen. Suuri osa vitseistä on käännöksiä todennäköisimmin englanninkielisestä materiaalista, jota kuitenkin on ainakin osittain sijoitettu suomalaiseen ympäristöön ja kulttuuriin (esimerkiksi lentäjä ja mekaanikko vitsi (ks. linkki #10). Joissain tapauksissa vitsi on vain käännetty ilman, että sitä on erityisesti sijoitettu Suomeen tai suomalaiseen kulttuuriin. Esimerkiksi ikääntymistä ja nykynuorisoa käsittelevä vitsi (ks. linkki #11) viittaa angloamerikkalaiseen populaarikulttuuriin, joka on riittävän tuttu huvittaakseen myös suomalaista lukijaa. Variaatiota ilmenee myös siinä, miten erilaisissa samaa teemaa käsittelevissä vitsien kokoelmissa erilaiset komponentit vaihtuvat (esimerkiksi lehdistä ja mainoksista löydettyjen kielikömmähdysten kokoelmissa, ks. linkki #12). Sähköpostihuumori täyttää folkloren kriteerit myös siten, että viesteistä puuttuvat alkuperätiedot. Juuri edellä mainituissa kielikömmähdyksissä lähde on useimmiten mainittu, mutta sitä ei voida tietää, kuka ja milloin ja missä on tullut koonneeksi juuri nuo kömmähdykset yhdeksi viestiksi. Sähköpostihuumori on siis kansanperinnettä siinäkin merkityksessä, että kaskuilla ja vitseillä ei ole auktorisoitua tekijää ja lähdettä. (Ks. linkki#13.) Vitsi- ja kaskuperinteeseen kuuluu yleisesti se, että jokin yksittäinen kasku tai vitsityyppi leviää hetken aikaa kestävänä aaltona ja häipyy pois. Omassa aineistossani tällainen on esimerkiksi miesten ja naisten kommunikaatiovaikeuksia käsittelevä "naisen logiikkaa" (ks. linkki #14), joka kiersi alkuvuodesta 2003. Näille on tyypillistä, että niitä tulee useampi kappale muutaman päivän tai viikon sisällä usealta eri lähettäjältä, jonka jälkeen niitä ei enää esiinny. Jotkin "ajattomiksi" luonnehdittavat ja yleispätevästi huvittavat viestit sen sijaan kiertävät vuodesta toiseen. Esimerkkejä näistä ovat jo edellä mainitut lehdistä ja lääkäreiden saneluista poimitut kielikömmähdykset. Sähköpostihuumorin aiheetSähköpostihuumorissa käsitellään yllättävän monenlaisia aihepiirejä. Kaskujen ja vitsien luokitteleminen aiheenmukaisesti ei ole mitenkään yksiselitteinen tehtävä. Yhdessä ja samassa vitsissä voidaan käsitellä moniakin eri teemoja yhtä aikaa. Aineistoni karkeassa luokittelussa sain muodostetuksi kaikkiaan 23 luokkaa. Useimpiin niistä sijoittui vain yksi tai kaksi viestiä. Aineistoa luonnehtii siis ennen kaikkea vaihtelu. Moninaisuuden keskeltä erottuu kuitenkin selkeästi muutama aihepiiri. Ylivoimaisesti yleisin aihe on naisten ja miesten väliset suhteet, mikä sinänsä ei ole kovinkaan yllättävää, koska tämä on muutenkin kaskuperinteessä varsin yleinen aihe. Toinen suuri ryhmä on eri tavoin työelämää ja erilaisia ammatteja käsittelevät vitsit ja kaskut. Näiden lisäksi erottuvia aihepiirejä ovat seksi, ikä ja ikääntyminen. Jotkin mediassa paljon tilaa saaneet tapahtumat, kuten Lahden MM-hiihtojen Hemohess -skandaali ja Irakin sota keväällä 2003, ovat synnyttäneet omaa kaskuaineistoaan. Keräämäni aineiston tulkinnassa on syytä pitää mielessä se, että valtaosa viesteistä on sellaisia, joita ihmiset ovat lähettäneet ja ottaneet vastaan työajallaan ja työpaikallaan. Työ ja työpaikan konteksti on siis mukana luomassa ymmärrystä ja puitteita sille, miten näitä viestejä luetaan ja lähetetään. Vitsien lähettämistä motivoidaan viesteissä usein sillä, että niiden tarkoituksena on tuoda hetkellinen piristys ja nautinto työpäivän keskelle. Mutta voidaan ajatella edelleen, että juuri huumori antaa mahdollisuuden käsitellä työaikana muutoin sen piiristä poissuljettuja asioita, kuten seksuaalisuutta ja vaikkapa alkoholin käyttämistä. Vitsien ja kaskujen yksi tehtävä olisikin siis tarjota mahdollisuus muidenkin kuin työasioiden käsittelyyn. Valta, työelämä ja sukupuoliTyöelämän valtasuhteita ja naisten ja miesten välisiä suhteita käsittelevät vitsit ovat usein karnevalistisia. Niiden tyypillinen piirre on se, että valtasuhteen osapuolten asemat käännetään jollain tavalla ylösalaisin. Esimerkiksi työelämää käsittelevässä vitsissä (ks. linkki #15) rinnastetaan työpaikka ja vankila toisiinsa. Vitsi huipentuu siihen, että työpaikan päälliköitä luonnehditaan vertauksen avulla sadistiksiksi vankilan vartijoiksi. Naisten ja miesten välisiä suhteita käsittelevässä materiaalissa hallitseva piirre on se, molempien sukupuolien stereotyyppisiä ominaisuuksia liioitellaan. Naiset ovat turhamaisia, miehet ovat itsekeskeisiä ja kyvyttömiä ymmärtämään naisia. Molempia sukupuolia solvataan näiden tyypillisiksi määritellyistä piirteistä. Kiinnostava piirre kuitenkin on se, että kaskuissa, jossa mies käyttäytyy tyhmästi naista kohtaan, hän saa teostaan rangaistuksen joko kuolemalla tai vammautumalla. (Ks. linkki #16.) Kaskujen määrästä tai yleisyydestä on vaikeaa päätellä mitään siitä, miten naisten ja miesten väliset suhteet kulttuurissamme yleisesti koetaan. Sen voi kuitenkin todeta, että aineistossani miehet ovat yleisemmin huumorin kohteena kuin naiset ja että naiset lähettävät paljon naisille nainen ja mies -aiheisia vitsejä. Sähköpostihuumori on tällä tavoin yksi alue, jossa naiset käsittelevät keskenään suhdettaan miessukupuoleen ja ihmettelevät kollektiivisesti, miten miehiä voisi ymmärtää. Se että miehet näissä vitseissä esitetään naurettavina ja koomisina hahmoina on tulkittavissa karnevalistiseksi tavaksi käsitellä sukupuolten välistä valtasuhdetta. Valtasuhde ei tietenkään katoa mihinkään sitä huumorin keinoin käsiteltäessä, mutta tällä tavalla se voidaan tehdä näkyväksi. Poissaoleva kotimaan politiikka ja läsnäoleva kansainvälinen politiikkaPolitiikka näkyy yllättävällä tavalla poikkeuksellisena aihepiirinä. Kiinnostavaa on se, että kotimaista politiikkaa käsittelevää aineistoa ei ole juuri lainkaan, vaikka politiikka muuten on julkisuudessa paljon komiikan keinoin käsitelty aihe. Poikkeuksia aineistossani ovat kansanedustajaksi valitun Tony Halmeen lausunnot (ks. linkki #17), sekä Kari Häkämies ja häntä koskeva pahoinpitelyepäily. Häkämiestä koskevat vitsit (ks. linkki #18) koostuvat Internetin uutispalveluista löytyvistä vanhoista lausunnoista, joissa hän korosti sitä, että väkivaltarikoksista tulisi rankaista nykyistä ankarammin. Lausuntojen siteeraaminen voidaan tulkita paitsi vahingoniloksi, myös hänen edustamansa autoritaarisen politiikan kritiikiksi. Hänestä kiertää myös kuvaviesti, jossa hänet rinnastetaan kahteen muuhun naisten pahoinpitelystä epäiltyyn julkisuuden mieshenkilöön. Häkämies-vitsit kytkeytyvät siis selkeästi nainen-mies teemaan. Halme ja Häkämies eivät tulkintani mukaan näyttäydy näissä huumoriviesteissä yksinomaan poliitikkoina. Pikemminkin vitsit ovat osa sitä prosessia, jossa heitä määritellään niin poliitikkoina kuin julkisuudessa tunnettuina henkilöinäkin. Sen rinnalla, että kotimaan politiikka loistaa sähköpostihuumorissa poissaolollaan, onkin mielenkiintoista, että Irakin sota ja Yhdysvaltain politiikka näkyy aineistossa varsin selvästi. Miksi Irakin sota on sillä tavoin vahvemmin mielipiteitä herättävä asia kuin kotimaan politiikka, että siitä vaivaudutaan lähettämään sähköpostivitsejä? Käytiinhän Suomessa samaan aikaan eduskuntavaalit ja valittiin ensimmäinen naispääministeri. Toisaalta Irakin sota oli myös muulla tavoin kansalaisia aktivoiva asia, Suomessa ei ole viime vuosina yhtä laajalti osoitettu julkisesti mieltä minkään muun asian vuoksi. Aineistoni on yksiselitteisesti kriittistä Irakin sotaa kohtaan. Vitseissä tehdään George W. Bush, hänen lähimmät avustajansa sekä Tony Blair naurunalaisiksi. Mukana ei ole yhtään sellaista vitsiä, jonka voisi tulkita oikeuttavan sotaa tai pitävän pilkan kohteena islamilaista maailmaa. Suomalaiset yliopistoihmiset siis ilmeisesti varoivat lähettämästä sellaisia vitsejä, jotka voitaisiin tulkita muukalaispelkoisiksi tai rasistisiksi. Yhdysvalloissa tiettävästi Irakin sota synnytti myös sellaista vitsiperinnettä, jossa irakilaisia ja Saddam Husseinia tehtii naurunalaiseksi. Irakin sodan näkyvyys aineistossa voi selittyä sillä, että Internet on globaali väline, jota tarkoitushakuisesti käytettiin propagandan levittämiseen. Bush nuoremman koko hallituskauden ajan on kiertänyt häntä pilkanneita sähköpostikaskuja. Samanlaisia on toki kierrätetty myös edellisistäkin USA:n presidenteistä, esimerkiksi Clintonin seksiskandaalista. Oli siis olemassa valmiina sellainen perinne, joka voitiin ottaa käyttöön. Eräät tutkijatoverini esittivät arvelun, että jotkin yhdysvaltalaiset tutkijat varsin aktiivisesti levittivät Irakin sodan aikana tällaista materiaalia Yhdysvaltojen ulkopuolelle osoittaakseen sen, ettei sodan kannatus suinkaan ollut täysin yksimielistä Yhdysvalloissa. LopuksiVitsi ja kaskuperinne on sovittautunut ilmeisen hyvin sähköpostiin. Ilmiössä on mukana uutta ja vanhaa. Huumoriperinne muuttaa ainakin ulkomuotoaan sitä mukaa, kuin teknologia antaa siihen säköpostinkin piirissä mahdollisuuksia. Tekstimuotoisten vitsien rinnalle ovat tulleet kuvat ja äänet. Edelleen huumoriviestien rakenne osoittaa, miten uuden kommunikaatiokanavan vuorovaikutukselle asettamia rajoituksia ratkotaan. Silti huumoriperinne ilmentää suurta jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Vaikka sähköpostihuumori onkin oma perinteen lajinsa, se lainaa suvereenisti aineksia muusta kansanperinteestä niin muodon kuin sisällön suhteen. Samat stereotypiat ja samat aiheet naurattavat niin sähköpostihuumorissa kuin sitä edeltäneissäkin huumorin muodoissa. Entä mitä yhteistä miehillä ja sukkahousuilla sitten on? Vitsin mukaan (ks. linkki #19) "ne joko tarraavat kiinni, juoksevat pakoon tai eivat ole sopivat haaroista." Kerään aineistoa edelleen. Jos tämän artikkelin lukija haluaa osallistua keräykseen, pyydän katsomaan lisätietoja kotisivultani. LähteetKasesniemi, Eija-Liisa & Pirjo Rautiainen: Kännyssä piilevät sanomat. Nuoret, väline ja viesti. Tampere University Press, Tampere 2001. Kinnunen, Aarne: Huumorin ja koomisen keskeneräinen kysymys. WSOY, Porvoo, Helsinki, Juva 1994. Koskinen, Ilpo & Esko Kurvinen & Turo-Kimmo Lehtonen: Mobiili kuva. Edita/ IT Press, Helsinki 2001. Knuuttila, Seppo: Kansanhuumorin mieli. Kaskut maailmankuvan aineksena. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1992. Lipponen, Ulla (toim.): Siistiä sisätyötä. Kopiohuumoria. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1989. Ylönen, Marja: Karin suomalainen. Pilapiirrokset suomalaisuuden legitimointina. Acta Universitatis Tamperensis, ser A vol. 468. Tampereen yliopisto, Tampere 1995. Vitsilinkit1. Aineiston keruupyyntö 2. Valikoima vitsiaineistosta 3. Puhutteluesimerkkejä viestien alusta 4. Esimerkki puhuttelusta kuvaviestissä 5. Esimerkki vitsin edelleenlähettämiskehotuksesta 6. Esimerkki kerotomusmuotoisesta kaskusta: Kahden nunnan dialogi toisinto 2001 7. Esimerkki samaa teemaa varioivasta vitsien listasta, lääkärien sanelujen kömmähdykset 8. 27 tapaa ärsyttää ihmisiä 9. Naisena työelämässä 10. Lentäjä ja mekaanikko vitsi, suomalainen versio 11. Ikääntyminen ja nykynuoriso 12. Lehtien ja mainosten kielikömmähdyksiä 13. Poikkeus tästä säännöstä aineistossani on "Who's the next president of China" kasku, jonka mukana kulkee tieto vitsin kirjoittajasta: 14. Naisen logiikkaa 15. Mitä eroa on työpaikalla ja vankilalla 16. Tyhmästi naista kohtaan käyttäytyvä mies saa rangaistuksen 17. Tony Halmeen lausunnot 18. Kari Häkämiehen lausunnot 19. Mitä yhteistä on miehillä ja sukkahousuilla |