Ruumiita, seksiä ja politiikkaa
- Richard Dyer pohtii, mitä viihde kertoo
|
Ruumiita, seksiä ja politiikkaa |
|
|
|
1 |
Elokuvatutkimusta moneksi |
|
|
2 |
||
|
3 |
||
|
|
||
|
|
||
Richard Dyer, Älä katso! Seksuaalisuus ja rotu viihteen kuvastossa. (Martti Lahti, toim.), Vastapaino 2002, 266s.
Richard Dyerin teksteistä on äärimmäisen vaikea tehdä arviota. Akateemisten tekstien äärellä minut yleensä niin helposti valtaavaa nuivuus tuntuu olevan toisaalla, kun muistan tekstien kirjoittajan sekä valovoimaisena esiintyjänä että oivana tutkijana, johon olen toistuvasti viitannut adjektiivilla "ihana". Kuivakan sarkasmin sijaan arvioni lajityyppinä onkin sympatia ja kiintymys Dyerin edustamaan tutkimussuuntaukseen sekä arvostus hänen monipuolista tuotantoa kohtaan - kutsuttakoon tätä vaikkapa kriittiseksi faniudeksi.
Ihana on myös käsite jota Dyer on tarkastellut laajasti tutkimuksissaan viihteestä, rodusta, seksuaalisuudesta ja populaarikulttuurin representaatioista. Hänen lähtökohtanaan ei ole populaarikulttuurin tuottamien nautintojen puhki selittäminen tai hylkääminen, vaan pyrkimys ymmärtää niiden poliittisuutta, toimintatapoja ja nautinnon mahdollisuuksia. Nämä pohdinnat laajenevat yksittäisistä tapausesimerkeistä laajemmiksi analyyseiksi vallasta, identiteetistä ja representaatioiden voimasta.
Elokuvatutkimusta moneksi
Älä katso! osoittaa että elokuvatutkimukselliset kiinnostuksen aiheet eivät välttämättä rajoitu eurooppalaiseen taide-elokuvaan, Andrei Tarkovskin tai Jean-Luc Godardin tuotannon pohtimiseen. Pikemminkin elokuva asettuu Dyerin teksteissä populaarikulttuurin viitekehykseen, jossa se lomittuu musiikkiin, mainoksiin, valokuviin ja kirjallisuuteen. Näiden yhteyksien kautta elokuvat myös asetetaan kulttuurihistoriallisiin viitekehyksiinsä.
Dyer lukee tapausesimerkkejään tarkasti, on kyse sitten miesmallien jännitettyjen lihasten ja toiminnallisuuden merkityksestä seksuaalisuuden ja sukupuolen järjestyksille tai Marilyn Monroesta seksuaalisuuden merkkinä. Halki teoksen Dyer pohtii, mikä mediatuotteissa koskettaa ja miten niiden tuottamat nautinnot ovat suhteessa kulttuurisiin normeihin ja hierarkioihin.
Kirjassa tarkastellut teemat vaihtelevat homopornon vetovoimasta stereotyyppien toimintatapoihin, viihteen utooppisuuteen, valkoisuuden representaatioihin, miesmalleihin, lihaselokuviin ja tekijyyden kysymyksiin. Kuten teoksen alaotsikkokin korostaa, sen painopisteet ovat seksuaalisuuden ja rodun kuvauksissa, joskin Dyer tunnetaan myös elokuvatähteyttä koskevasta tutkimuksestaan.
