Susanna Paasonen
Tekstiviestien dialektiikasta

Tekstiviestien dialektiikasta
1	Ihanteiden idealismi, arjen materialismi
2	Toiston ja tallentamisen riemu
3	Suora linja toilettiin
4	Rahaa, rahaa
	Kirjoittaja
	Tulosta

Paperiton toimisto on ollut yksi uuden työkulttuurin visioista: printti- ja monistepinoista vapaat pöydät avautuvat laakeina, näppäimistöt ja monitorit rytmittävät tilaa yhdessä design-huonekalujen, valaisimien ja viherkasvien kanssa. Näihin karsittuihin tiloihin istuvat kuin luonnostaan nuorehkot työntekijät, joiden ruumista turhat lihakerrokset eivät rasita.

Ihanteiden idealismi, arjen materialismi

Kuitenkin on käynyt niin, että kopiopaperin kulutus on kasvanut tietokoneistumisen myötä: nettijulkaisut, sähköpostiviestit ja muistiot kulkevat printterin kautta pöydille, laukkuihin, taskuihin, lattioille ja roskiksiin. Vastaavasti digikameralla otettuja kuvia printtaillaan ja niistä teetetään vedoksia valokuvapaperille, t-paitoihin, hiirimattoihin ja kahvimukeihin.

Perusoletus näyttää silti olevan että digiteknologia vähentää materiaalisempien tuotteiden määrää sekä ylipäätään niiden tarvetta. Kuvista ja teksteistä tulisi näin yhä enenevästi kulutustavaraa, jolla on lyhyehkö elinkaari. Vaikka tällaista kehitystä voidaan toki havaita, ei tämä ole ainoa suunta: ajatellaanpa vaikka henkilökohtaisten kotisivujen osin laajojakin teksti- ja kuva-arkistoja tai digitaalisilla videokameroilla kuvaavien kasettiarkistoja.

Asiaa dramatisoiden voitaisiin todeta, että ihanteiden ja arkisten käytäntöjen, hetkellisyyden ja pysyvyyden välillä näyttää kuitenkin olevan käynnissä jopa dialektinen kamppailu, jossa materiaalittomuus (digitaalisuus/sähköisyys) kohtaa materiaalisuuden (analogisuus). Jos niin halutaan, tämä voidaan myös lukea idealismin ja materialismin periaatteellisena painina.

 1 2 3 4