Monta kaikkea Mediatutkimuspäivillä
- Moninaisuuden keskellä elää myös oppialojen erityisyys
|
Monta kaikkea Mediatutkimuspäivillä |
|
|
|
1 |
Pastissin ulottuvuuksista kanamieheen |
|
|
2 |
||
|
|
||
|
|
||
Kotimaisissa viestintä-, elokuva- ja televisiotutkimuksen piireissä on käyty viime vuosien ajan kiivastakin keskustelua oppialojen rajoista, oppiaineiden sisällöistä ja lähestymistapojen välisistä eroista. Nämä keskustelut olivat taustana helmikuisille, järjestyksessä ensimmäisille mediatutkimuspäiville, jonka järjestäjinä toimivat Tiedotusopillinen yhdistys (TOY), Suomen elokuvatutkimuksen seura (SETS) sekä Turun yliopiston mediatutkimuksen oppiaine. Tapahtuma toimi eräänlaisena vaihtoehtona perinteisemmille Viestinnän tutkimuksen päiville, joskin molempien tapahtumien järjestäjät ja osallistujat ovat suurelta osin samat.
Päivien teemana oli medioiden ja tutkimusmetodien moninaisuus. Tästä johtuen kahden päivän aikana kuullut luennot ja runsaat työryhmäsessiot antoivat mediatutkimuksen kentästä moninaisen, mutta myös hajanaisen kuvan. Päällekkäisten työryhmien teemat vaihtelivat digitaalisen median tutkimusmenetelmistä journalistisiin työkäytäntöihin, kansalaisuuteen ja kansalaisyhteiskuntaan, sukupuoleen ja mobiiliin mediaan.
Pastissin ulottuvuuksista kanamieheen
Päivien tähdeksi nousi elokuvatutkija Richard Dyer, joka pohti esityksessään pastissin merkityksiä ja keskeisyyttä sekä mediatuotteiden että laajemmin maailman kokemisen ja käsitteellistämisen kannalta. Siinä missä Fredric Jameson on määritellyt pastissin latteaksi, kritiikittömäksi ja etäisyyttä vailla olevaksi toistoksi (ja siten kriittisen parodian vastakohdaksi), Dyer ehdotti pastissia yleistermiksi hyvin erilaisille toistoille ja muunnelmille, jonka yhtenä alakategoriana parodia voidaan nähdä. Elokuvaesimerkkien varassa liikkunut Dyer laajensi pohdintansa koskemaan pastissia historiallisen kokemuksen ja muotona, joka ylettyy niin tutkimukseen kuin arjen ymmärtämiseenkin.
Päivien teemaan, medioihin ja metodeihin liittyen Dyerin alustus puhui tekstien tutkimuksen ja lähiluvun metodeista ja mahdollisuuksista: tekstien tutkimuksessa on kyse erilaisten merkitystasojen etsimisestä, niin tekstien sisäisten kuin niiden välisten suhteiden analysoimisesta. Tämä mahdollistaa merkitysten rakentumisen ja kasaantumisen tutkimisen riippumatta siitä, ovatko kyseiset tekstit elokuvaan, televisioon, sarjakuviin, kirjallisuuteen tai musiikkiin liittyviä.
Monien medioiden ja monien metodien aiheuttama hajanaisuus tuli selväksi päivän toisen puhujavieraan, norjalaisen televisiotutkija Jostein Gripsrudin esityksessä. Jokseenkin kuningasmaisesti esiintynyt Gripsrud, joka tunnetaan erityisesti Dynastia-tutkimuksestaan, alusti hajanaisesti julkisen palvelun televisiosta ja etiikasta siirtyen esimerkeissään kanapukuun sonnustautuneen norjalaistoimittajan interventiosta Afrikassa dokumentoimaansa rap-kulttuuriin. Sekä sairaalaan uupumuksen takia joutuneen poliitikon mediajahtia kritisoinut, uutistoimittajien takana tepastellut kanamies että improvisoivat rapparit edustivat vaihtoehtoa hegemonisille mediateksteille. Päivien kolmas puhujavieras, Sinikka Sassi, alusti puolestaan digitaalisen median tutkimuksesta yhteiskuntatieteellisessä viitekehyksessä.
1 2 