Tosi kyberfeministinen internationaali
- Hampurissa pohdittiin mitä kyberfeminismi todella tarkoittaakaan
|
Tosi kyberfeministinen internationaali |
|
|
|
1 |
Ironiaa, manifesteja, internationaaleja |
|
|
2 |
||
|
3 |
||
|
* |
||
|
|
||
|
|
||
Very Cyberfeminist International.Old Boys Network, Hampuri, 13.–16.12.2001
Joulukuun puolessa välissä Hampuriin kokoontui satakunta taitelijaa, aktivistia, järjestöihmistä, toimittajaa ja tutkijaa kolmanteen kansainväliseen kyberfeministiseen internationaaliin. Old Boys Networkin (tai paremminkin sen ydinryhmän, Cornelia Sollfrankin, Verena Kunin, Claudia Reichen ja Helene von Oldenburgin) järjestämä internationaali on harvinaislaatuinen tapahtuma, joka kokoaa yhteen osallistujia lähinnä ympäri Eurooppaa -- joskin osallistujia oli tällä kertaa myös Meksikosta, Yhdysvalloista ja Singaporesta. Esitelmien ohella julistenäyttely, kahvitauot ja illalliset mahdollistivat sekä epämuodollisemman verkostoutumisen ja kasvokkaiset tapaamiset ihmisten välillä, jotka ovat muutoin yhteydessä toisiinsa lähinnä sähköpostitse.
Järjestäjätaholla ei ole institutionaalista tukea, joten tapahtumaa on aiemmin järjestetty festivaalien yhteydessä: ensimmäisen internationaalin sijana oli Kasselin Documenta X 1997 ja toisen 1999 hollantilainen mediafestivaali Next 5 minutes. Hampurissa painotus oli siirtynyt enemmän taiteilijoiden ja tutkijoiden puheenvuoroista aktivismin ja politiikan kysymyksiin ja erikoisvieraiksi oli kutsuttu afganistanilaisen naisoikeusjärjestö RAWAn (The Revolutionary Association of the Women of Afghanistan) edustajia. Valitettavasti dialogi "politiikan" ja "taiteen/teorian" välillä jäi paikoin ohueksi. Vastaavasti avoimeksi jäi myös kyberfeminismi -termin kahden osan, "kyberin" ja feminismin suhde.
Ironiaa, manifesteja, internationaaleja
Kyberfeminismin syntykertomus menee suurin piirtein näin:
1985 Donna Haraway kirjoitti poleemisen, sittemmin kyberfeministien "pyhäksi tekstiksi" nousseen "Kyborgimanifesti" -artikkelinsa (Haraway 1991), jossa hän etsi keinoa yhtäältä ylittää feministisen teorian sisäiset raja-aidat ja toisaalta muotoilla kriittistä feminististä asemaa suhteessa teknologiaan ja luonnontieteisiin. Haraway esitti manifestissaan ironian ja liittoumat vaihtoehdoiksi naisten luonnollista yhtenäisyyttä korostaville näkemyksille. Ekofeministien osin juhlima Jumalatar/Maa-äiti korvautui kyborgin hahmolla, jonka Haraway nosti feministisubjektin metaforaksi, rajahahmoksi, joka liikkuu halki luonnollisen ja keinotekoisen, orgaanisen ja teknologisen kategorioiden.
| Australialaisen taitelijaryhmän VNS Matrixin 1991 julkaisema kyberfeministinen manifesti on ryhmän nettisivujen kuvitusta, sysx.org/vns. |
1991 australialainen taitelijaryhmä VNS Matrix (Josephine Starrs, Francesca da Rimini, Julianne Pierce ja Virginia Barratt) julkaisi "2000-luvun kyberfeministisen manifestin" sydneyläisellä mainostaululla ja alkoi määritellä kyberfeminismiä taideprojekteissaan ironian, leikittelyn ja naisisen anatomian kautta. Tietokonepeleillä ja kyberkuvaston maskuliinisilla kliseillä leikittely kohtasi VNS Matrixin projekteissa feministisen "pillutaiteen" perinteen ja ranskalaisen sukupuolieron teorian. Ryhmän projekteista innostunut Sadie Plant muovaili vuosikymmenen puolessa välissä omaa "feminisaation" manifestiaan toisten kirjoittajien pohtiessa kyberfeminismiä suhteessa aktivismiin ja naisten verkostoitumiseen. Pääosin saksalainen OBN järjesti puolestaan ensimmäisen kyberfeministisen internationaalinsa, jossa puhuttiin niin Harawaysta, Plantista kuin VNS Matrixistakin.
Kyberfeministit ottivat 1800-luvun sosialistiset termit, manifestit ja internationaalit haltuun ironian nimissä, mutta vuosien vieriessä on alkanut herätä vaikeita kysymyksiä ironian rajoituksista ja kyberfeminismin sokeista pisteistä. Ironian avulla rakennetaan etäisyyttä, joka saattaa kääntyä myös ylemmyydeksi. Toisaalta leikittelevän kritiikin esittäminen on myös yksinkertaisempaa kuin poliittisten vaihtoehtojen etsiminen.
