Mikko Lehtonen
'Medium’ ja ’media’

’Medium’ ja ’media’ ovat käsitteitä, joita itseään harvoin tarkastellaan lähemmin. Ne ovat osa ilmaa, jota hengitämme, sitä banaalia arkea, jonka otamme annettuna. Mutta kuten ihmiskunnan historiasta liiankin hyvin tiedämme, mitä itsestään selvemmältä ja hyväksytymmältä jokin käsite, käsitys tai teoria vaikuttaa, sitä ankarammin sitä tulee tutkistella ja epäillä.

'Medium' ja 'media'
1	Avainsana: 'Medium' ja 'Media'
2	Viesti ja väline, sisältö ja muoto
3	Medium ei ole pelkkä väline
*	Lähteet
	Kirjoittaja
	Tulosta

Mikä on ’medium’? Sana on ollut säännöllisessä käytössä englannin kielessä 1500-luvulta lähtien, ja 1600-luvulta se on merkinnyt ”väliin tulevaa tai välittävää tahoa tai substanssia”. 1700-luvulla oli jo vakiintunutta puhua ’mediumista’ sanomalehtien yhteydessä – toisin sanoen jo ennen kuin lehdistä alettiin puhua mainostamisen ”mediumeina”.

Kuinka käsite kehkeytyi tuntemaamme muotoon? Raymond Williams kirjoittaa Keywords–sanastossaan, että kolme merkitystä on sulautunut toisiinsa ’mediumin’ käsitteessä. Ensimmäinen näistä on jo mainittu ’medium’ väliin tulevana tai välittävänä tahona tai substanssina. Toinen merkityksistä on tietoisen tekninen, kuten puhuttaessa kirjanpainannasta tai äänen tai kuvan tallentamisesta erillisinä ’mediumeina’. Kolmas merkitys liittyy markkinointiin. Siinä sanomalehti tai radio- tai televisiokanava nähdään jonkin muun – kuten mainonnan – mediumiksi. Niinpä ’mediumin’ käsitteessä sekoittuu kaikkiaan kolme erilaista merkitysjoukkoa: medium autonomisena tahona tai substanssina, medium teknologiana ja medium instrumenttina tai välineenä.

Tärkeää on myös se, että käytössä ovat sekä yksiköllinen ’medium’ että monikollinen ’media’ (suomessa nykyään tavattava ’mediat’ on itse asiassa monikon monikko!). Yksiköllisessä ’mediumissa’ painottuu kunkin mediumin erityisyys. Näin yksikkö ikään kuin korostaa mediumien välisiä eroja. Toisaalta kieliopillisesti monikollinen mutta nykyään käytännössä yksiköllisenä käytetty ’media’ viittaa tärkeään eri mediumien välisten yhtäläisyyksien ja vuorovaikutussuhteiden ulottuvuuteen.

’Mediumin’ käsitteessä tulevat esitetyiksi eli representoiduiksi tietyt sosiaalisen ja kulttuuriset käytänteet. ’Medium’ on kuitenkin varsin merkillinen esitys kyseisistä käytänteistä. Se kuvaa kohdettaan tietyllä tavalla – ei niinkään toimintana tai käytänteenä, vaan autonomisena toimijana, teknologiana tai työkaluna. Jos ’medium’ nähdään autonomiseksi toimijaksi, teknologiaksi tai työkaluksi, on aivan liian helppoa unohtaa, että ’mediumin’ toimittama välitys – englanniksi ’mediation’ – on itse asiassa aktiivinen suhde, jota ei voi pelkistää viestien neutraaliksi välittämiseksi, vaan joka sisältää mutkikkaita sosiaalisia suhteita ja sisältöjen muokkaamista.

’Mediumin’ aktiivinen ja kontekstuaalinen luonne jätetään usein huomiotta. Vain kaksi esimerkkiä ottaakseni: Longman Dictionary of Mass Media and Communication määrittelee hakusanan ’media’ ”entiteetiksi tai välineeksi, jonka kautta jokin välitetään tai pannaan toimeen”, kun taas A Dictionary of Communication and Media Studies määrittää ’mediumin’ ”fysikaalisiksi tai teknisiksi keinoiksi, joilla viesti muunnetaan signaaliksi, joka voidaan välittää tietyn kanavan kautta”.

1 2 3