Viesti ja väline, sisältö ja muoto

Nämä ovat vain eräitä esimerkkejä vallitsevista käsityksistä, joiden mukaan ’medium’ ja ’media’ ovat enemmän tai vähemmän autonomisia tahoja, välineitä tai keinoja. Kaikkiaan tällaiset näkemykset sisältävät voimakkaita abstrahoivia ja objektivoivia tendenssejä, jotka muistuttavat läheisesti kulttuurissamme vallitsevien kielikäsitysten vastaavia piirteitä. Vallitsevan läntisen kieliteorian (joka on niin vallitseva, ettei sitä usein edes pidetä erityisenä teoriana) mukaan kieli on väline, jota käytetään, kun halutaan välittää kanssaihmisille joitakin ajatuksia, jotka ovat olemassa kielestä riippumatta ja sitten vain ilmaistaan kielen ’mediumissa’. Näin perustava inhimillinen piirre abstrahoidaan ja objektivoidaan.

'Medium' ja 'media'
1	Avainsana: 'Medium' ja 'Media'
2	Viesti ja väline, sisältö ja muoto
3	Medium ei ole pelkkä väline
*	Lähteet
	Kirjoittaja
	Tulosta

Ennen kuin jatkaa naureskeluaan vallitsevalle arkijärkiselle kielikäsitykselle kannattaa kuitenkin huomata, että mediatutkimuksessa edelleenkin pitkälle vallitseva käsitys ’mediumista’ ja ’mediasta’ on sille vahvasti sukua. Vaikka tutkijat eivät kannattaisikaan Marshall McLuhanin ”väline on viesti” –slogania – ja siis ajatusta mediumeista viestinnän herroina – ajatukset ’mediumista’ autonomisena muotona, joka välittää siitä riippumatta olemassa olevia ”sisältöjä”, elää ja voi hyvin myös tutkijoiden piirissä. Tämä siitä huolimatta, että kyseinen käsitys edustaa formalismin erikoista muotoa, jossa muoto ja sisältö erotetaan toisistaan, minkä jälkeen eri ’mediumit’ esineistetään ja niiden ajatellaan olevan olemassa ikään kuin täysin riippumatta paitsi sisällöistä myös sosiaalisista suhteista.

Sisällön ja muodon erottaminen toisistaan saattaa joskus olla analyyttisissa tarkoituksissa välttämätöntä ja hyödyllistäkin. On kuitenkin tärkeää muistaa myös, että tämä erottelu on mahdollinen ainoastaan analyyttisesti. Kulttuurin käytänteissä emme koskaan kohtaan ’mediumia’ tai ’mediaa’ sellaisinaan, irrallaan sisällöistään tai sosiaalisten suhteiden verkoista. Niinpä ’mediumin’ käsitteellä kuvattu onkin todellisuudessa aina tietoista inhimillistä käytäntöä tai käytännöllistä tietoisuutta. Ja jos nykyinen ”sisällöntuotantoa” koskeva jargon kuulostaa paitsi kömpelöltä myös naurettavalta, se liittyy juuri tähän sisällön ja muodon erottamattomuuteen käytännössä.

1 2 3