Medium ei ole pelkkä väline

Edellä olevalla en tahdo väittää, että kulttuurissamme ylipäätään olisi vain esineistäviä ja abstrahoivia käsityksiä ’mediumista’ ja ’mediasta’. Yksi hyödyllinen vaihtoehto edellä luonnostelluille käsityksille on nähdä ’medium’ ja ’media’ aina tietyssä kulttuurissa (kontekstissa) sijaitsevaksi välittäväksi toiminnaksi.

'Medium' ja 'media'
1	Avainsana: 'Medium' ja 'Media'
2	Viesti ja väline, sisältö ja muoto
3	Medium ei ole pelkkä väline
*	Lähteet
	Kirjoittaja
	Tulosta

Kulttuurintutkija Johan Fornäsin mukaan kaikki välittävät käytänteet ovat aina kahtalaisia: ne ovat sekä materiaalista että symbolista (ja niin muodoin myös sosiaalista) toimintaa. Ja niinpä myös kaikessa tähän toimintaan kohdistuvassa käsitteellistämisessä on kyettävä tarttumaan samanaikaisesti kumpaankin näistä puolista. Esineistäviin ja abstrahoiviin ’mediumia’ ja ’mediaa’ koskeviin näkemyksiin verrattuna tämä on hyödyllinen muistutus.

Toisin sanoen: Kaikki kulttuuriset tuotannon käytänteet luolamaalauksista hypermediaan sisältävät tietoisuutta, joka liittyy tuotannon fyysisiin ja materiaalisiin puoliin. Kyseisiä käytänteitä ei kuitenkaan voi pelkistää formaaliseen materiaalisuuteensa (’mediumiinsa’). Ne koostuvat aina tietyistä sosiaalisista suhteista ja aineellisen tuotannon muodosta, jotka liittyvät erityisillä ja vaihtelevilla tavoilla toisiinsa eivätkä aina muodosta kovinkaan yksinkertaista tai eheää kokonaisuutta.

Niinpä ’mediumit’ ovat riippuvaisia paitsi muista ’mediumeista’ myös erinäisistä sosiaalisista ja kulttuurisista suhteista. ’Mediumin’ käsite on aina abstraktio, joka kattaa vain eräitä puolia siitä, mistä inhimillisessä viestinnässä on kyse. Yksikään medium ei ole pelkkä väline, jonka läpi merkitykset yksinkertaisesti virtaisivat. Mediumin nimellä kuvattu on pikemminkin sosiaalisesti jaettuja ja vastavuoroisia käytänteitä, jotka ovat aina jo osa aktiivisia suhteita ja itsekin myös suhteita. Inhimillisten merkityksellistämiskäytänteiden tutkimuksessa ei tulisikaan lähteä liikkeelle merkitsevistä yhteyksistään irrotetuista (siis abstrahoiduista) mediumeista, vaan laajemmasta kokonaisuudesta: signifikaatiosta materiaalisena ja sosiaalisena prosessina. Jos näet ’medium’ otetaan tarkastelun lähtökohdaksi, moni tämän prosessin keskeisistä puolista suljetaan jo kättelyssä tutkimuksen ulkopuolelle.

’Mediumin’ ja ’median’ uudelleenarviointi on erityisen ajankohtaista myöhäismodernin kulttuurin oloissa, joita luonnehtivat kasvava kulttuurinen hybridiys, multimodaalisuus (moniaistisuus) sekä intertekstuaalisuus ja intermediaalisuus (tekstien ja mediatuotteiden keskinäiset suhteet). Multimodaalisuuden jatkuva kasvu on luonteenomaista modernille ja erityisesti elämällemme ns. myöhäismodernille ajalle. Käytössämme ovat samaan aikaan kaikki ihmiskunnan historian mittaan kehkeytyneet representaation keinot puheesta aina digitaaliseen mediaan.

1 2 3