|
Minne menit, kyberavaruus? |
|
|
|
1 |
||
|
2 |
||
|
3 |
Kuinka vanha on vanha? |
|
|
|
||
|
|
||
Lisa Nakamuran edustama kulttuurintutkimuksellisen tutkimus keskittyy paitsi Internetissä julkaistaviin aineistoihin ja niiden käyttäjiin, myös muissa medioissa kiertäviin nettikuvastoihin sekä tapoihin puhua uudesta mediasta ja kuvittaa sen mahdollisuuksia. Kuten Nakamuran alustusta seuranneessa keskustelussa ilmeni, hänet sijoitetaan nettitutkimuksen "uuteen koulukuntaan", joka käsitteellistää nettiä populaarina ja keskeisesti myös kuvallisena mediana "vanhan koulukunnan" keskittyessä nettiin tekstipohjaisena kommunikaatiovälineenä. Vanhan ja uuden välinen juopa kulkee tässä tapauksessa graafisten www-selainten julkistamisessa ja sitä seuranneessa "välineen olemusta" koskeneessa torassa.
Konferenssimuistiinpanoja selatessani pysähdyin pohtimaan Internet-tutkimuksen ajallisuutta laajemminkin. Kun yleisesti ottaen kulttuurintutkimuksessa vuonna 1997 julkaistu kirja on lähtökohtaisesti tuore ja kymmenisen vuotta sitten julkaistujen teosten ympärillä käydään yhä tiivistä debattia, saatetaan nettitutkimuksen yhteydessä puhua vuoden 1995 teoksista kuin esihistoriasta. Internetin mahdollisuuksia luotaavien teorioiden ja niitä seuraavien akateemisten tähtikuvien elinkaari on radikaalisti lyhyempi kuin vaikkapa mediatutkimuksessa laajemmin: ajatellaanpa vaikka Howard Rheingoldin, Sherry Turklen, Mark Deryn tai Sadie Plantin siirtymistä historiallisten hahmojen kategoriaan vain jokunen vuosi heidän menestysteostensa ilmestymisen jälkeen. Hitaamman tutkimuksellisen syklin sijaan kierto kybertähteyden valokeilassa noudattaa eräänlaista kuvitteellista, teknisiä sovelluksia mukailevaa netin ajallisuutta. Mainittujen tutkijoiden kirjat ilmestyivät ennen javascriptiä tukevia selaimia, ennen Flashia ja e-talouden kuraa, eli "aikoja sitten".
Huolimatta siitä, että useiden menestysteosten ja teorioiden elinikä tai "puolittumisaika" on hyvinkin lyhyt, on tässä ajallisuudessa tutkimuksen näkökulmasta jotain hyvinkin ongelmallista. Jos muutaman vuoden takainen teos lakkaa olemasta relevantti kommentoinnin kohde, ja sitä pitäisi lähestyä historiallisena monumenttina enemmän kuin nykykulttuuria koskevina argumentteina, ei tutkimuskentän itseymmärrys voi kehittyä kummoiseksikaan.
Vaikka David Silverin esittämä nettitutkimuksen aaltomainen kehitysmalli on selkeydessään ja progressiivisuudessaan vetoava, on myös huomioitava että nämä aallot ovat päällekkäisiä, limittäisiä ja menevät moneen suuntaan. Kuten Lisa Nakamura totesi, vilaukset tietokoneiden, nettiyhteyksien ja mobiiliteknologian mainontaan ja julkisuusteksteihin todistavat vapautta julistavan kyberdiskurssin elävän ja voivan hyvin. Alussa esittämiäni (banaaleja) kysymyksiä on siis syytä toistaa ja tutkiskella vielä jonkun aikaa, mikäli halutaan ymmärtää nettisanaston rakentumista tai tapoja, joilla vallan ja politiikan toimintoja on häivytetty puhumalla vapaudesta.
Ymmärtääkseni valtaa ja identiteettiä koskevat kysymykset ovat ajankohtaisia myös IR 3.0 -konferenssissa, joka järjestetään syksyllä 2002 Maastrichtissa. 
Linkki:
http://aoir.org/2001/
IR 2.0: INTERconnections – The Association of Internet Researchers Second International Conference, Minnesotan yliopisto, Minneapolis, 10.-14.10.2001
