|
Töllö näpyttäjien näyttämönä |
|
|
|
1 |
||
|
2 |
||
|
3 |
||
|
4 |
Millaisia chat-viestejä – ja miksi? |
|
|
5 |
||
|
6 |
||
|
7 |
||
|
8 |
||
|
9 |
||
|
? |
||
|
* |
||
|
|
||
|
|
||
Millaisia chat-viestejä – ja miksi?
Miten televisiochattien viesteilyä ja yksittäisiä tekstiviestejä voisi jäsentää? Miten viestit rakentavat kulttuurista yhteisöä tv-chattien kontekstissa?
Tv-chatit ovat yksi esimerkki räjähdysmäisen nopeasti muotoutuneesta tekstiviesteilykulttuurista. Paitsi että tekstiviestien määrä on ylittänyt kaikki kasvuodotukset, myös niiden laatu on "kehittynyt": uusien ilmaisumuotojen, lyhenteiden ja slangin käyttö on omalta osaltaan rikastuttanut suomen kielen ilmaisuvalikoimaa. Erityisesti nuori "kännykkäsukupolvi" on oppinut pusertamaan 160 merkin mittaiseen tilaan jopa elintärkeitä viestejä ja merkityksiä. Nuorten keskuudessa onkin syntynyt alakulttuureja, joille tietty, luonnolliseksi koettu tapa ilmaista asioita on rakentunut nimenomaan tekstiviesteilyn ympärille (Kasesniemi & Rautiainen 2001, 36-38; ks. myös Kasvi 2002). Viestien esittämistavat pohjaavat osittain tietoverkkojen maailmaan. Siellä on kehittynyt useita lyhentämisen, visuaalisen ilmaisun ja tietoisen väärinkirjoittamisen tapoja, joilla on keskeinen asema leikkivässä ja performatiivisessa viestinnässä (Danet 2001).
Suomessa ensimmäisen julkaistun jaottelun tv-chattien viesteistä ovat tehneet Antti Kivimäki ja Juhani Saarinen (2001). He ovat jakaneet tutkimansa viestit viiteen kategoriaan: seuranhakuun, terveisiin ja toivotuksiin, valvojan kanssa käytävään keskusteluun ja flirttiin, asiakeskusteluun sekä sisällöttömiin viesteihin. Erityisesti kaksi viimeistä kategoriaa ovat Kivimäen ja Saarisen jaottelussa ongelmallisia. Millä perusteilla erottelu asiakeskustelun ja sisällöttömän viesteilyn välille on tehty, ja miksi vain "asialliset" viestit ovat heidän mielestään arvokkaita? Kun he toteavat, että "[n]ykyisellään suuri osa tv-chatin viesteistä on yhteiskunnallisesti yhdentekeviä", millaisia vaatimuksia yhteiskunnalliselle painoarvolle chat-viestinnässä rakennetaan?
Kivimäki ja Saarinen tuntuvat peräänkuuluttavan perinteistä "journalistista laatua", jota tv-chatit eivät heidän näkökulmastaan tarjoa (Kivimäki & Saarinen 2001, 98-99). Viestien tarkastelussaan he siis voivat tyystin sivuuttaa sen käsittelyn, miksi ihmiset ylipäänsä haluavat chattailla ja mitä chat-viestintä yleisenä ilmiönä kertoo yhteiskunnastamme. Toisenlaista tarkastelukulmaa asiaan voisi löytyä siitä huomiosta, että monillekaan mielipiteille ei perinteisestä mediasta tahdo löytyä julkaisutilaa. Näin kaikille avoimet tv-chatit tarjoavat perinteisesti tiedotuksen ja demokratian kautta määrittyvällä "yleisölle" uudenlaisia osallistumismahdollisuuksia.
