|
Töllö näpyttäjien näyttämönä |
|
|
|
1 |
||
|
2 |
||
|
3 |
||
|
4 |
||
|
5 |
||
|
6 |
||
|
7 |
Yhteisö ja performatiivisuus |
|
|
8 |
||
|
9 |
||
|
? |
||
|
* |
||
|
|
||
|
|
||
Yhteisö
Yhteisön käsite alkaa digitaalisen kulttuurin piirissä olla jo kulunut. Se on menettänyt analyyttistä ja toiminnallista tehoaan. Tv-chatteihin ei yhteisön käsitettä ole tietääksemme kuitenkaan vielä suhteutettu. Vaikka tv-chateissa onkin piirteitä muusta teknologiavälitteisestä viestinnästä, on niissä myös television ja kännyköiden liitoksesta juontuvia erityispiirteitä, jotka mielestämme erottavat ne muunlaisista digitaalisista yhteisöistä. Missä mielessä tv-chatteja voisi kutsua yhteisöiksi ja miten yhteisöllisyys niissä ilmenee?
Yhteisöt voidaan määritellä kokonaisuuksiksi, jonka jäsenet ovat lähellä toisiaan, yhteydessä toisiinsa. Perinteisesti yhteisöä on määrittänyt maantieteellinen paikka, mutta yhteisöä luonnehtivat myös laadulliset tekijät: yhteinen identiteetti, toimintatavat ja kiinnostuksen kohteet. Yhteisö on myös symbolinen, jopa virtuaalinen tila. Kaisa Cooganin ja Sonja Kankaan tutkimuksen mukaan nuorison yhteydenpitoverkostot ja keskustelukanavat internetissä ovat muodostuneet kokonaisiksi virtuaalisiksi maailmoiksi, josta esimerkiksi nuorten vanhemmilla on enää erittäin vähän käsitystä. Nuorten omien keskustelualueiden henkilöt ja tapahtumat rajautuvat salasanojen ja nimimerkkien taakse; matkapuhelin taas on jo lähtökohtaisesti henkilökohtainen kommunikaatioväline (Coogan & Kangas 2000, 12). Tässä mielessä nuorten yhteisöjä määrittää kunkin yhteisön jäsenen halu tai tarve olla yhteisön jäsen – kukaan ei voi muodostaa tai olla osa yhteisöä sen ulkopuolelta käsin.
Chat-yhteisöjä voi filosofi Jean-Luc Nancyn inspiroimana tarkastella myös tapahtumisina, sosiaalisina kanssakäymisen prosesseina, joissa aika ja tila ovat alisteisia itse (olemassa)olemiselle. Chat on "yhteinen-oleminen" (being-in-common). Chatin tapahtumaluonne on Raine Koskimaan mukaan ilmeinen jo siksi, että se on sessiosidonnaista; kun käyttäjä lähtee sessiosta, hän näennäisesti irtautuu yhteisöstä. Chattaajillä ei välttämättä ole mitään yhteyttä muiden chattaajien kanssa varsinaisen chatin ulkopuolella, tiettyjä RL- (real life-)tapaamisia ja laivaristeilyjä lukuun ottamatta (Koskimaa 2001).
Jos hyväksymme ajatuksen chat-yhteisöllisyyden tapahtumaluonteesta, pitäydymme kiinni yhteisöllisyyden välineluonteessa, toisin sanoen siinä, että chat-yhteisöllisyyttä on olemassa vain chat-lähetysten aikana. Tähän voisi kuitenkin esittää myös toisen näkökulman. Jos chattailijat ovat sellaisia henkilöitä, joilla on joka tapauksessa suuri tarve osallisuuteen tämäntyyppisissä sosiaalisissa yhteisöissä, eivätkö he kaikessa kommunikaatiossaan voi toteuttaa samoja viesteilijän ominaisuuksia kuin chatissa?
Kaikkien verkkoyhteisöjen keskeinen identifioitumista edistävä tekijä on vahva rooliutuminen. Uusien teknologioiden ympärille rakentuneissa keskustelupiireissä houkuttelevaa näyttää olevan juuri henkilökohtaisen hallinnan tunne, joka saavutetaan tietoisen roolinoton kautta. Keskeisin roolin tunnusmerkki on hahmolle annettava nimi, johon valikoidaan usein joitain henkilön identiteetin kannalta keskeisiä merkityksiä.
Yhtäältä nimi (nickname, nick) sitoo yksittäisen ihmisen tiettyyn rooliin ja antaa tälle mahdollisuuden kehittää itseään ja saavuttaa mainetta (esimerkiksi verkkopeleissä, ks. Coogan & Kangas 2000, 8-9, 14-15). Toisaalta nimi turvaa anonyymiyttä, siis sitä, että voi toimia tunnettuna tai identifioituna juuri silloin kun haluaa. Nimimerkin valitseminen toimiikin ikään kuin oman virtuaalisen "olemassaolon" hallinnan välineenä. Koska nimimerkin suojissa voi tehdä monenlaisia asioita, leikkiä, pilailla tai olla tosissaan, toimii se kuin naamioasuna, jonka osat, ulkonäön ja viittaussuhteet voi itse valita.
Tv-chattien yhteisöllisyyttä ei täysin voi verrata internetin yhteisöihin, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy. Tietoisesti valitusta roolista ja sen joustavasta käytöstä on tullut ehdottoman tärkeä yhteisöllisyyden edellytys. Koska roolissaan voi korostaa vain itselleen tärkeitä (henkisiä) ominaisuuksia, muodostuvat verkkoyhteisöt helposti samanhenkisten roolihahmojen kohtausareenoiksi. Jokaisella tiettyyn ryhmään kuuluvalla hahmolla on sekä oma yksilöllinen roolinsa että tietty asema ja status yhteisössään. Roolin merkityksen korostaminen vie meidät kohti performanssin ja performatiivisuuden tarkastelua, joka on ulotettavissa sekä tv-chatteihin että tietoverkkojen keskusteluryhmiin.
Performatiivisuus
Performatiivisuus on tärkeä osa tietoverkoissa, internetissä toimimista. Tämän on todennut Brenda Danet teoksessaan Cyberpl@y. Communicating online (2001). Danet on tutkinut muun muassa verkkojen kielellistä peliä ja tekstin visualisoimisen taidetta. Performatiivisuus voi ilmetä verkossa hyvinkin konkreettisesti, sanan perinteisessä merkityksessä, esimerkiksi Shakespearen näytelmien tai sanataiteen esittämisenä irc-keskustelukanavilla. Chat-tila, virtuaalinen yhteisö, voi tässä mielessä olla yhtä lailla havainnollistuva kuin mikä tahansa konkreettinenkin tila.
Chattia kokonaisuudessaan voidaan tarkastella ikään kuin näyttämönä, jossa jokainen osallistuja, viesteilijä, performoi aktin. Hän tuo näyttämölle viestin, jolla ottaa kantaa sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen. Sitä muokkaavat samaan aikaan havaintomme ja ymmärryksemme sen tilallisista tekijöistä ja sen toimintaan osallistuvista ihmisistä, sekä oma käyttäytymisemme, jota kutsumme performanssiksi. Koska chat-tila on niin suuressa määrin tekstuaalinen, sen koodaamat merkitykset ja symbolit voivat olla tulkittavissa viestien kieltä ja ilmaisukeinoja analysoimalla.
