|
Erityisyyttä, edistysuskoa ja amnesiaa |
|
|
|
1 |
||
|
2 |
||
|
3 |
||
|
4 |
||
|
5 |
Yy-kaa-koo: tutkimuskenttää hahmottamassa |
|
|
6 |
||
|
7 |
||
|
8 |
||
|
* |
||
|
|
||
|
|
||
Kolmiportaiset mallit (jotka eivät välttämättä toimi dialektisella teesi-antiteesi-synteesi-periaatteella) ovat suosittuja tutkimusalojen jäsentämisessä ja niiden kehityksen kuvaamisessa kolmen vaiheen, sukupolven tai aallon avulla (vrt. Kristeva 1993, 182-184). Kolmivaiheisissa malleissa kaksi ensimmäistä vaihetta tapaavat edustaa eri tavoilla vinoutuneita ja/tai rajoittuneita, usein toisilleen vastakkaisia lähtökohtia, kun taas kolmas edustaa joko nykyistä tai ihanteena olevaa tulevaisuuden tilaa.
Kolmijaot, kuten kategorisoinnit ylipäätään, auttavat hahmottamaan tutkimuskenttää ja siinä tapahtuneita paradigmaattisia siirtymiä, ja ne ovatkin suosittuja opetustyökaluja. Kategorisointien keskeisenä ongelmana kuitenkin on yksinkertaistaminen: erilaisten viitekehysten samanaikaisuus ja ristikkäisyys, luokitteluja vastustavat tekstit tai monitulkintaisuus eivät hevillä mahdu tällaisiin jakoihin. Lisäksi kolmivaiheiset mallit näyttävät tuottavan edistyskertomuksia, jotka kulkevat kohti oletettavasti kasvavaa kriittisyyttä ja teoreettista sofistikaatiota.
Tutkimusalamäärittelyn kannalta on keskeistä pohtia niitä ehtoja, joiden puitteissa jokin argumentti saa laajaa näkyvyyttä tai herättää laajempaa kaikupohjaa. Ei vaadi suurta mielikuvitusta todeta, että internetin ihmemaailmojen vapautta ja rajattomuutta visioineet tai internetkäytön globalisoitumisen väistämättömäksi kehitykseksi asemoineet tutkimukset ovat tukeneet tietotekniikan tuotannon ja markkinoinnin tarkoitusperiä. Vastaavasti voidaan ajatella, että internetin mahdollisuuksia kriittisesti puivat, tekno-optimismia ja teknologista determinismiä kritisoivat tai internetissä uusiutuvia valtasuhteita käsittelevät tutkimukset saivat enemmän huomiota 2000-luvun alkupuolella dot.com -kuplan puhjettua ja skeptisyyden lävistettyä laajemman internetiä ja uusmediaa koskevan puheen.
Yleisesti ottaen internetin uusia mahdollisuuksia, kumouksellista potentiaalia ja sen aiheuttamia kulttuurisia murroksia luodanneet, usein hyvin spekulatiiviset tekstit (esim. Plant 1997; Stone 1996; Turkle 1997) ovat saaneet tutkimuskentässä huomattavasti enemmän huomiota -- ja siten myös painoarvoa -- kuin internetin valtakysymyksiä ja taloudellisia ehtoja korostaneet tutkimukset (Fusco 1998; Eisenstein 1998; Nakamura 2002). Uutuuspuhe on siis myynyt uuden median tutkimuksessakin.
