|
Erityisyyttä, edistysuskoa ja amnesiaa |
|
|
|
1 |
||
|
2 |
||
|
3 |
||
|
4 |
||
|
5 |
||
|
6 |
Uuden ajan kynnyksellä? |
|
|
7 |
||
|
8 |
||
|
* |
||
|
|
||
|
|
||
Internetiä ja kyberkulttuuria tarkastelevien teosten fokus määritellään usein “digitaalisen”, “sähköisen” tai “internet-aikakauden” mukaan tai suhteessa ehtoopuolelleen kääntyneeseen aikaan, kuten esimerkiksi ylä- ja alaotsikoissa Rewiring Media Studies for the Digital Age (Gauntlett, toim., 2000); Identity in the Age of Internet (Turkle 1997), The War of Desire and Technology at the Close of the Mechanical Age (Stone 1996), Bodies and Desire in the Postindustrial Age (Springer 1996), Digital Women and the New Technoculture (Plant 1997) tai Identity, Community and Knowledge in the Electronic Age (Holeton, toim. 1998). Aikakausiin viittaavat, usein jokseenkin mahtipontiset nimikkeet määrittävät tutkimusalaa ja -kysymyksiä suhteessa laajoihin teknologian, talouden ja kulttuurin muutoksiin. Useimmissa tapauksissa teokset sijoittavat itsensä uuden aikakauden kynnykselle, jonka merkeiksi internet ja muut uudet mediat asemoidaan.
Aikakausia koskeva puheenparsi yhdistyy toiseen, internet-tutkimuksen kannalta sekä haastavaan että ongelmalliseen ajallisuuden konstruktioon, eli ns. ”nettivuosien” (Net years) käsitteeseen. Nettivuosien käsitteellä kuvataan niin tutkimuksessa kuin journalistiikassakin internetiin yhdistettyä ajallisuuden kiihtymistä – kuten dot.com -yritysten elinkaaria tai teknisen kehityksen tahtia. Nettivuosien avulla siis mitataan internet-ilmiöiden kehitystä ja muutosta, ja yhden nettivuoden sanotaan vastaavan vähintään seitsemää normaalivuotta (ajanlasku on siis vastaava kuin koirien elinvuosia laskettaessa, ks. Nakamura 2002, 34). Nettivuosien käsite vaikuttaa myös perustavalla tasolla internet-tutkimuksen määrittelyyn ja aiemman tutkimuksen kanssa käytävään vuoropuheluun (tai pikemminkin sen puutteeseen).
Jos nettivuosi vastaa seitsemää reaalivuotta, niin graafisia selaimia edeltänyt, 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun tekstipohjainen netti vastaa kenties television 1950-lukua, kun taas 1970-lukua edeltäneet visiot ja kokeilut näyttäytyvät ”media-arkeologisina” kaivausprojekteina – ja vertautuvat näin monellakin tapaa antiikkiin.
Nettivuodet olettavat ajallisuuden kiihtymistä: internetiin eri tavalla liittyvät ilmiöt ikään kuin elävät nopeammassa tempossa, jonka rytmiä etsitään bisneksen, raudan, softan ja käyttöjärjestelmien elinkaarista. Nettivuosista puhutaan dot.com -yritysten nopean nousun ja kuoleman yhteydessä, nettikulttuuria kartoittavassa journalistiikassa, mediataiteessa, internet-tutkimuksessa ja verkkodesignissa. Tutkija Nalini Kotamrajun haastattelemat kalifornialaiset web designerit eivät kyenneet muistamaan muutaman kuukauden takaisten teknisten muutosten vaikutusta työkäytänteisiinsä: vaikka nämä muutokset olivat olleet merkittäviä, oli välimatka jo kasvanut liian suureksi, eikä menneiden muistelussa nähty mieltä (ks. Kotamraju tässä numerossa; Wakeford 2000, 40).
Nettivuodet ovat mitä ilmeisimmin ajallisuuden konstruktio, mutta samalla myös viitekehys tavoille hahmottaa aikaa ja muutosta. Nettivuosiin siis uskotaan ja niiden mukaan eletään. Useissa tapauksissa tuloksena näyttää olevan vapaaehtoinen amnesia eli muistinmenetys. Kohtasin itse nettivuosien rakennelman vuonna 1998 etsiessäni kotisivu-termin ilmentymiä: huolimatta siitä, että graafisen selaimen lanseerauksesta oli kulunut vain viitisen vuotta, eivät kyselyihini vastanneet tutkijat, aktivistit tai taitelijat enää muistaneet, josko kotisivun termiä oli ennen Mosaicia. Mikäli tämä tuntuu oudolta, niin ”nettivuosissahan” aikaa oli ehtinyt vilahtaa jo yli 40 vuotta. Vähemmässäkin unohtaa, kuten haastattelemani vastasivat.
Nettivuosien mittapuut ja rytmi juonnetaan teknisestä kehityksestä. Raudan ja softan kehityksen käyttö mittapuuna tuottaa nettivuosien konstruktioon myös lähtöoletuksia kehityksestä edistyksenä: koneet nopeutuvat, muisti kasvaa, hinnat halpenevat, nettiyhteydet kiihtyvät ja siten – lukion historianopettajani ilmausta lainatakseni – kehitys kehittyy. Vastaavanlaiseen, joskin toivoakseni ironisoituun, edistysajatukseen viittaavat myös vuosittaisten AoIR -konferenssien nimet: syksyn 2003 järjestyksessä neljäs konferenssi on nimeltään Internet Research 4.0 ja se seuraa ohjelmistopäivitysten logiikkaa seuraten konferensseja IR 1.0, IR 2.0 ja IR 3.0. Päivitysten sijaan konferenssit ovat kuitenkin tarjonneet runsaasti myös saman toistoa ja yllättävän vähän itse tuotteen, eli internet-tutkimuksen, määrittelyä.
