|
Erityisyyttä, edistysuskoa ja amnesiaa |
|
|
|
1 |
||
|
2 |
||
|
3 |
||
|
4 |
||
|
5 |
||
|
6 |
||
|
7 |
Kaanon, dialogi ja ajallisuuden ongelma |
|
|
8 |
||
|
* |
||
|
|
||
|
|
||
Edistysajatuksen kannalta menneiden muistelussa on mieltä vain, jos haluamme todentaa tapahtuneen kehityksen mittaa ja määrää: sitä, kuinka kauas olemme oletettavasti päässeetkään (Spigel 2001, 361-362, 370). Eri asia on, miten edistysajatus vaikuttaa tapoihin tarkastella takavuosina tuotettua tutkimusta. Toisin sanoen, millä ehdoilla niistä oikein voidaan puhua? Voivatko ne edustaa muuta kuin ”nettivuosia sitten” tuotettua pioneeritoimintaa? Jos kuusi vuotta sitten tuotettua nettitutkimusta luettaisiin ajankohtaisina tai ainakin relevantteina, eikö tämä sotisi koko kiihtyneen ajallisuuden ajatusta vastaan?
Nettivuosiin liittyvän amnesian seuraukset ovatkin erityisen ongelmallisia tutkimuksen piirissä: 1990-luvun alun ja puolen välin nimekkäät internet-tutkijat kuten Plant, Sherry Turkle tai Allucquère Rosanne Stone ovat saattaneet menettää ”muotiasemansa” joitain (reaali-)vuosia sitten, mutta saavuttaneet sen tilalle pioneeriaseman. Pioneeripuheen mukaan nämä kirjoittajat pohjustivat tietä myöhemmille tutkimuksille, kartoittivat ja ottivat haltuun internetin arvaamatonta ja tuntematonta maaperää samaan tapaan kuin pioneerit yleensäkin. Pioneeristatuksen merkkeinä heidän tekstejään painetaan yhä uudelleen kokoavissa antologioissa ja niihin myös viitataan runsaasti.
Amnesia näyttää kuitenkin rajoittavan pioneeritekstien kanssa käytävää kriittistä dialogia. Koska ne ovat ”nettivuosien takaa”, ei niiden kanssa kannata käydä vuoropuhelua, sillä keskustelupartneri on oletettavasti siirtynyt muihin tutkimuksiin ja tullut toisiin ajatuksiin jo vuosikausia sitten. Lisäksi on huomioitava, että tutkimuksen kohteena oleva ilmiö on läpikäynyt metamorfoosin poikineen sitten kirjoitushetken. Kyseessähän on eri internet kuin 1990-luvun puolessa välissä Kriittiset luennat voidaan sivuuttaa viittaamalla internetin läpikäymiin muutoksiin, mutta samalla ns. pioneeritekstejä siteerataan yhä kuvauksina samaisen internetin käytöistä ja merkityksistä: niinpä niillä on yhä merkittävä vaikutus ja teho.
Kriittisen dialogin epämielekkyys on epäilemättä ongelma internet-tutkimuksen itseymmärrykselle, nähdäkseni kun itseymmärrys ei voi näillä eväillä kohota kummoiseksikaan. Samaan aikaan kun oppialaa koetetaan koota yhdistystoiminnan, verkostoutumisen, vuosittaisten konferenssien ja kokoavien julkaisujen kautta, ajassa taaksepäin menevä, teorianmuodostuksen lähtöoletuksia ja päättelyä koskeva kritiikki tapaa loistaa poissaolollaan -- tai sitä ei edes nähdä olennaisena.
