|
Internet |
|
|
|
1 |
||
|
2 |
||
|
3 |
ARPANETistä Internetiin |
|
|
4 |
||
|
5 |
||
|
* |
||
|
|
||
|
|
||
ARPANETistä Internetiin
Sotilastarpeiden ja siviilikäytön ristiriita vaikutti ARPANETin luonteeseen. Sotilaita epäilytti muun muassa se, että käyttäjämäärän pienuudesta huolimatta käyttäjiä ja sovellutuksia ei voinut valvoa. Samaten ongelmana tuntui olevan varsinkin mikrotietokoneiden ja puhelinmodeemien aikakaudella 1970-luvun lopusta eteenpäin verkkoon pääsemisen helppous. Lopulta 1983 sotilaalliset palvelimet ja verkot erotettiin ARPANETistä erilliseksi MILNET-verkoksi, jolloin noin 115 palvelimen verkko jakautui melkein tasan kahtia. Samoihin aikoihin tietomurrot alkoivat saada jalansijaa populaarijulkisuudessa murtotapausten paljastumisen sekä muun muassa WarGames-elokuvan (1982) myötä. ARPANETin muuttuminen ei-sotilaalliseksi mahdollisti omalta osaltaan verkon käyttäjäkunnan laajentumisen ja kansainvälistymisen. Suomi ja muut maat liittyivät ARPANETiin ensin sähköpostiliikenteen yhdyskäytävien kautta. Orwellin vuonna 1984 ARPANETin palvelinkoneiden määrä ylitti 1000 rajan.
Teknologiahistorioitsija Janet Abbate toteaa, että nykyinen Internet eroaa edeltäjästään ARPANETistä avoimuudellaan, laajuudellaan ja lähes rajattomalla kasvamisvarallaan. Internet ei tarkoitakaan niinkään yhtä verkkoa vaan verkkojen verkkoa, jossa verkkojen sekä koneiden tietoliikenne hoidetaan yhdyskäytävien ja yhteisten tiedonsiirtoprotokollien avulla. Internetworking-sanalla viitattiin jo 1970-luvulla yhdysliikenteeseen ARPANETin sekä radiolähetyksien ja satelliittien avulla toimivien pakettiverkkojen välillä. Internet vakiintui "verkkojen verkon" yleisnimitykseksi 1980-luvun kuluessa. Internet oli tällöin edelleen pitkälti tutkimuslaitosten sekä joidenkin tietokoneharrastajapiirien käytössä ainakin välillisesti.
Teknisessä mielessä verkon laajenemisen mahdollistivat 1980-luvun alkupuolella muun muassa TCP/IP-tiedonsiirtoprotokollan (Transmission Control Protocol / Internet Protocol) sekä nimipalveluiden (DNS) käyttöönotto. Käyttäjät ja koneet saivat sellaiset yksilölliset tunnukset, jotka ovat käytössä nykyäänkin. Käyttäjänimi erotettiin koneen nimestä @-merkillä kuten aiemmin jo esimerkiksi sähköpostiosoitteiden yhteydessä, ja konetunnukset loppuivat palvelinluokan (esim. .mil, .com, edu) sekä pian myös maatunnuksen kuvaukseen. Suomi sai oman .fi-maatunnuksensa 1988 ja liittyi NFSNET-verkkoon (National Science Foundation NETwork), josta muodostui 1990 Internetin peruspohja ARPANETin lopetettua toimintansa.
