|
Internet |
|
|
|
1 |
||
|
2 |
||
|
3 |
||
|
4 |
Populaari Internet |
|
|
5 |
||
|
* |
||
|
|
||
|
|
||
Populaari Internet
Teknologisen kohun kohde Internetistä alkoi tulla 1990-luvun puolivälissä. Tilannetta pohjusti multimediaominaisuuksilla ja graafisilla käyttöliittymillä varustettujen tietokoneiden yleistyminen kodeissa ja työpaikoilla. Yhtä lailla 1990-luvun alussa oli muodikasta sekoittaa tieteiskirjallisuutta ja tutkimusta keskenään muun muassa virtuaalitodellisuus- ja kyberutopioiden kautta.
Internetin "tappajasovellutuksina" (killer applications) toimivat erityisesti sähköposti ja 1991 Cernin tutkimuslaitoksessa kehitetty hypertekstijärjestelmä WWW sekä HTML-kuvauskieli (Hypertext Markup Language). Sen käyttö levisi pari vuotta myöhemmin ensimmäisten graafisten selainohjelmien (esim. Mosaic, Cello, Netscape) myötä. Yliopistoista rakenteeltaan avoin ja muuntuva Internet levisi muiden oppilaitosten, yritysten ja kotien käyttöön.
Internet näytti realisoivan ainakin osan kybertodellisuusvisioista ja ajatukset uudesta elektronisesta yhteisöllisyydestä ja heimoutumisesta. Varsinkin alkuvaiheissa WWW-verkkopohjaiset selainpalvelut tuntuivat graafisestikin pyrkivän eroon paperin ja kirjan metaforista kohti kolmiulotteisuutta ja tilallisuutta rakennusmetaforineen, varjostuksineen ja perspektiiviefekteineen. Verkkopalveluista tuli "toreja", "huoneita" ja "kauppakeskuksia". Termin "verkossa surffaaminen" lanseerasi tiettävästi Jean Armour Polly vuonna 1992.
Internetin popularisoiminen merkitsi myös käyttökulttuurien ja yhteisöjen laajenemista sekä muuntumista. Usein verkossa kierrätettiin kuitenkin varhaisemmista mediateknologioista tuttuja esittämisen käytäntöjä.Internet-kohu ja käytön laajeneminen törmäsi 1990-luvun puolivälissä niin ikään kaupallisiin ja valtiollisiin intresseihin. Valtiot ja valtioliitot julkaisivat omia tietoyhteiskuntastrategioitaan, joissa maalailtiin tiedon valtateitä tai suomalaista ykköstietoyhteiskuntaa ja tietoyhteiskuntalaboratoriota. Ne perustuivat osittain jo 1970-luvulla voimistuneeseen keskusteluun jälkiteollisesta informaatioyhteiskunnasta.
Tutkijat puhuvat niin ikään 1990-luvun alun strategioita seuranneista toisen polven strategioista, joissa on haluttu kiinnittää huomiota teknisen infrastruktuurin sijasta "sisältöön" ja "sisällöntuotantoon", Internet-verkon avulla välitettäviin palveluihin ja palveluja tuottaviin uusmediayrityksiin.
Yritykset pyrkivät kehittämään omia verkkosivuja ja -palveluitaan. Internetin lisäksi alettiin puhua intraneteistä (Internetin protokollia ja sovellutuksia hyödyntävä suljettu sisäinen verkko) sekä extraneteistä (Yrityksen asiakkaille avoimet palvelut ja käytävät joihinkin intranetin osiin). 1990-luvun puolivälistä myös jo varhaisemmat kaupalliset (esim. American Online) tai valtiolliset verkkopalvelut alkoivat kytkeytyä Internetiin tai hiipua itsenäisinä. Microsoft hautasi pian oman erillisen Microsoft Network -palvelunsa ja alkoi kehittää Explorer-selainohjelmaansa yhtä tiiviimmäksi osaksi Windows-käyttöjärjestelmää.
