Yhteisö
|
Yhteisö |
|
|
|
1 |
Klassinen yhteisöteoria |
|
|
2 |
||
|
3 |
||
|
* |
||
|
|
||
|
|
||
Digitaalinen media kytkeytyy yhteisökäsitteeseen monin, osin ristiriitaisin ja kiistanalaisin tavoin. Median on sekä luvattu pelastavan uhattuna olevan modernin yhteisöllisyyden, että toisaalta sen on pelätty olevan osallisena yhteisöllisyyden katoamisessa. Yhteisöistä on tullut myös liiketoimintaa ja verkkoyhteisöistä tuotteita, jotka voidaan valmistaa ja myydä uusmediatoteutusten osana.
Yhteisöllä on sosiologisessa ja sosiaalipsykologisessa tutkimustraditiossa joukko kriteerejä, jotka auttavat hahmottamaan ja kritisoimaan mediaan liittyvän yhteisöllisyyden luonnetta. Viestienvaihto ja vuorovaikutus digitaalisen median kehyksessä sisältää kuitenkin omia erityispiirteitään, joten perinteinen yhteisötutkimus ei ole suoraan siirrettävissä mediamaailmaan. Mediatutkimus ja erilaiset ihmistieteet ovat kytkeytymässä jatkuvasti monisäikeisemmin tavoin toisiinsa, väljäksi "kybersosiologiseksi" tutkimuskentäksi. Tässä kirjoituksessa luonnehditaan lyhyesti yhteisötutkimuksen perinnettä sekä esitellään erityisesti virtuaaliyhteisöön liittyvää keskustelua.
Klassinen yhteisöteoria
Ferdinand Tönniesin klassinen jaottelu Gemeinschaft- ja Gesellschaft-tyyppisten yhteisöjen välillä (1887) on ohjannut myöhempää yhteisöajattelua. 'Gemeinschaft' käännetään yleensä yhteisöksi, kun 'Gesellschaft' puolestaan tarkoittaa ennemminkin yhteiskuntaa. Jälkimmäisessä tapauksessa yhteisöllinen organisoituminen on väline jonkin päämäärän tavoitteluksi; tiivis Gemeinschaft-yhteisö on jäsenilleen itsessään arvokas ja itsestään selvä osa jokapäiväistä elämää. Jaottelua on tulkittu myös arvottavaksi. Tällainen kulttuurikriittinen näkemys päätyy usein näkemään menneisyydessä ihmisten tiiviiseen orgaaniseen yhteisöllisyyteen kiteytyvän utopian, joka on modernin yhteiskunnan vieraantumisen keskellä tuhoutumassa.
Toinen sosiologian klassikko, Émile Durkheim tarkasteli teoksessaan Le Suicide: étude de sociologie (1897) itsemurhaa sosiaalisena ilmiönä ja päätyi toteamaan että vaikka tiiviit yhteisölliset siteet yleensä vähentävät tyhjyyden tunteesta (anomie) kumpuavia itsemurhia, on ns. perinteisissä yhteisöissä yhdenmukaisuuden paineeseen tai yksilön arvottomuuteen liittyvää pahoinvointia. Siirtymä esimodernille tyypillisestä mekaanisesta solidaarisuudesta modernin yhteiskunnan orgaaniseen solidaarisuuteen on siis merkinnyt myös yksilön arvon ja vapauksien lisääntymistä. Durkheimille yhteisö kietoutuu monitahoisesti ihmisen sosiaaliseen perusolemukseen.
Durkheimin yhteisöanalyyseissä keskeistä oli myös se yhteisöllisyyden tunne, jota yhteisön jäsenet kokevat. Tiiviin, Gemeinschaft-tyyppisen yhteisön kriteerejä on listattu seuraavasti (Brint 2001, 3):
– tiiviit ja vaativat sosiaaliset siteet– vakiintunut ja hyväksytty asema jäseniensä arjessa
– rituaalisia yhteisön jakamia tapahtumia
– suhteellisen pieni ryhmäkoko
– jäsenet kokevat samanlaisuutta (esim. historia, elämäntyyli, sama ilmaisutyyli, ulkonäkö)
– jaettu moraalinen tai uskomusjärjestys.
