Yksi konferenssin mieleen- Kiinnostavia luentoja ja työryhmiä tarjoiltiin tasaiseen tahtiin läpi koko konferenssin. Perjantaina painopiste oli kuitenkin selvästi workshop-istunnoilla De Lauretisin ja Marksin toimittua torstain vetonauloina. Lauantaina suuren auditorion puhujilla oli jälleen suurempi rooli. Marita Liulia, tunnettu ja palkittu suomalainen multimediataiteilija johdatteli yleisön aamutuimaan teokseensa Son of a Bitch (1999), jossa tutustuttiin erään tiedemiehen oudonlaiseen elämään hänen asuntonsa kautta. Hämmentäviä ja hullunhauskoja yhtymäkohtia löytyi erääseen tunnettuun psykoanalyytikkoon, ja Liulian kehittelemät seikkailut saivat konferenssiyleisön räjähtämään tuon tuosta. Kyberfeminismi ja geeniteknologia ovat myös nykyisin muodikkaita teemoja, jotka eivät jääneet käsittelyttä. Lancasterin yliopiston sosiologian professori Sarah Franklin, yksi luennoitsijoista, toimi viime vuotena mukana kloonausta koskevassa Dolly-projektissa. Franklin esitti, että Dollyn kuva esitetään medioissa usein monistettuna, aivan kuten Dollyn ruumis on monistettu kloonauksessa. Digitaalinen ja biologinen teknologia kohtaavat monenlaisin seurauksin. Postkolonialismia tutkinut taidehistorioitsija Maria Fernández toi puolestaan esille sen, että nykyisen kyberfeminismin puitteissa jätetään uskomattoman usein rotu ja etnisyys huomiotta. Informaatioteknologiat eivät ulotu kaikkialle samalla tavoin. |
|||||||||||||||||||||||