|
Mediumi 1.0 Katariina Kyrölä Dolly-lampaasta tuoksun logiikkaan - feminismi ja mediat kohtasivat Turussa Kello puoli yhdeksän torstaina 13. syyskuuta 2001 sade piiskasi maata, kun Turussa, Turun yliopiston mediatutkimuksen laitoksella pyörähti valkokankaalla käyntiin orgaanisten tietokonepelien täyttämä tulevaisuus, David Cronenbergin ohjaama elokuva eXistenZ (1999). Sitä katsovat silmäparit olivat saapuneet eri puolilta maailmaa Old Millin uutuuttaan hohkaavaan mediakeskukseen. eXistenZin monikerroksisen todellisuuden myötä käynnistyi affective encounters -konferenssi, jossa puolestaan astuttiin kolmen päivän aikana feministisen mediatutkimuksen moninaisille kentille. Yhteyksiä ja eroja etsimässä Mitä yhteistä on kloonatulla Dolly-lampaalla ja rasismilla, Freudin kuolemanvietillä ja saippuaoopperalla, multimediataiteella ja Xena-faneilla, teknomusiikilla ja AIDS-artikkeleilla, roboteilla ja naistenlehdillä? Kaikkia näitä teemoja pyöriteltiin affective encounters -konferenssissa. Lista antaa silti vain hämärän kuvan siitä, kuinka laajalle ulottuvissa, monia tieteenaloja koskettavissa verkostoissa liikutaan. Konferenssi järjestettiinkin osin siksi, että ajankohta tuntui hedelmälliseltä koota yhteen feministisen tutkimuksen sekä mediatutkimuksen kenttien massiivista antia. Haluttiin kysyä, mitä feministinen mediatutkimus voi nykypäivänä olla, sekä millaisia erilaisia kysymyksiä ja haasteita sen kautta voidaan esittää jatkuvan muutoksen muovaamassa nykymaailmassa. Koska puhujat ja vieraat koottiin useista eri maista, kuten Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta, Intiasta, Alankomaista, Taiwanista, Saksasta, Australiasta, Norjasta, Ruotsista ja Suomesta, tutkimuskohteiden ja tutkimustapojen vaikuttavan laaja kirjo paisui suomalaisen mediakuluttajan mielikuvituksen rajamaille. Useista esityksistä nousi kuitenkin esiin yksi yhteinen teema: uusien teknologioiden ja medioiden myötä tapamme katsoa ja hahmottaa ympäristöämme, tuntea ja kokea ruumiissamme, ovat muuttuneet sekä muuttuvat jatkuvasti. Selvältä näytti myös se, että yhä pidemmälle medioitunut maailma ei ole pyyhkinyt minnekään hierarkioita, jotka rakentuvat sukupuolen, rodun, kulttuurierojen, seksuaalisuuden ja monien muiden erojen ympärille. Guru yllätti Konferenssin pääpuhuja Teresa De Lauretis pohtikin torstaisessa luennossaan Basic Instincts, miten nykyistä mullistusten määrittämää maailmaa voidaan käsitteellistää elokuvan eXistenZ kautta. De Lauretis nousi kiistatta konferenssin suurimmaksi tähdeksi. Hän on elokuva- ja kirjallisuusteoreetikko, semiootikko ja yksi feministisen mediatutkimuksen tunnetuimpia ja laajimmin viitattuja nimiä. De Lauretis syntyi ja opiskeli Italiassa, on kiertänyt laajalti maailmaa ja toimii nykyisin professorina Yhdysvalloissa, Kalifornian yliopistossa Santa Cruzissa. Hän nosti konferenssiesityksessään elokuvan tasaveroiseksi keskustelukumppaniksi psykoanalyyttiselle tutkimukselle sekä - yllätys, yllätys - käytännön taloustieteelle. Niin eXistenZistä, Freudin viettiteoriasta kuin uusimmasta taloustieteestä De Lauretis löysi yhteisen nimittäjän, "luovan tuhon" (creative destruction). Kun uudet markkinat työntävät jatkuvasti vanhoja markkinoita taka-alalle, niin innovaatioista ja uudistumisesta tulee normi, ei enää poikkeus. De Lauretisin mukaan Freudin kuolemanvietti pitää myös aina sisällään "rakkauden" vietin, uuden luomisen tuhon ohella, ja siten kuolemanvietti voidaan käsittää osana teknologian nykypäivää. Tulevaisuuteen sijoittuvassa eXistenZissä puolestaan selkäytimeen tehtävät bioportit, orgaaniset pistorasiat eläville tietokonepeleille, näyttäytyvät De Lauretisille uuden sukupuolitalouden merkkinä. Bioportti korvaa perinteiset seksuaaliset ruumiinaukot pakottaen vanhat seksuaalisuuden muodot väistymään uuden tieltä. Vaikka elokuvan ulkopuolella bioportteja ei olekaan olemassa, niin nykyisyydenkin bioteknologiset ja viestinnälliset kehitysaskeleet saavat aikaan mutaatioita vallan ja sukupuolen suhteissa. De Lauretis sai kuulijansa häikäistyneiksi ja hämmentyneiksi. Hänen törmäyttämänsä mediateknologiat, teokset ja teoriat herättivät keskustelua ja kehuja, mutta monet hänen tapaamisensa yllätti. Pitkin konferenssia Old Millin käytävillä kuului kuiskauksia: "Ei se ole yhtään sen näköinen kuin ajattelin!" Jostakin syystä monet olivat kuvitelleet suurten teorioiden takana seisovan naisen suurempikokoiseksi, kun hänen vartensa yltää todellisuudessa puolentoista metrin korkeuteen. Affective encountersin alaotsikko, "rethinking embodiment in feminist studies", saikin uuden käytännön merkityksen. Samalla tuli omalla tavallaan osoitettua, kuinka ruumiillisuuteen sisältyy niin monia ennakko-odotuksia ja hierarkioita. Aistikokemuksia ja teknologisia kohtaamisia Yksi konferenssin mieleenpainuvimmista hahmoista oli lisäksi Laura U. Marks, amerikkalainen kokeellisen median tutkija, jonka erityiskenttää ovat aistillisuus ja audiovisuaalisuus. Heti luentonsa aluksi Marks jakoi yleisölleen kirjekuoret. Jokaisesta kuoresta löytyi puolestaan neljä pientä tuoksunäytepussia, joita haisteltiin esityksen edetessä. Marksin mukaan hajuaisti on aisteistamme yksilöllisin, sillä hajuihin ei liity kulttuurisesti jaettuja mielikuvia samalla tavoin kuin kuulo- tai näkökokemuksiin. Hän kertoi Kaliforniassa kehitellyistä digituoksuista, joille hän povasi huonoa myyntimenestystä. Kun jollekulle esimerkiksi kanelin tuoksu voi tuoda ihania joulumuistoja, joku voi muistaa vain ilkeän sukulaisen. Kiinnostavia luentoja ja työryhmiä tarjoiltiin tasaiseen tahtiin läpi koko konferenssin. Perjantaina painopiste oli kuitenkin selvästi workshop-istunnoilla De Lauretisin ja Marksin toimittua torstain vetonauloina. Lauantaina suuren auditorion puhujilla oli jälleen suurempi rooli. Marita Liulia, tunnettu ja palkittu suomalainen multimediataiteilija johdatteli yleisön aamutuimaan teokseensa Son of a Bitch (1999), jossa tutustuttiin erään tiedemiehen oudonlaiseen elämään hänen asuntonsa kautta. Hämmentäviä ja hullunhauskoja yhtymäkohtia löytyi erääseen tunnettuun psykoanalyytikkoon, ja Liulian kehittelemät seikkailut saivat konferenssiyleisön räjähtämään tuon tuosta. Kyberfeminismi ja geeniteknologia ovat myös nykyisin muodikkaita teemoja, jotka eivät jääneet käsittelyttä. Lancasterin yliopiston sosiologian professori Sarah Franklin, yksi luennoitsijoista, toimi viime vuotena mukana kloonausta koskevassa Dolly-projektissa. Franklin esitti, että Dollyn kuva esitetään medioissa usein monistettuna, aivan kuten Dollyn ruumis on monistettu kloonauksessa. Digitaalinen ja biologinen teknologia kohtaavat monenlaisin seurauksin. Postkolonialismia tutkinut taidehistorioitsija Maria Fernández toi puolestaan esille sen, että nykyisen kyberfeminismin puitteissa jätetään uskomattoman usein rotu ja etnisyys huomiotta. Informaatioteknologiat eivät ulotu kaikkialle samalla tavoin. Ongelmia oli, mutta niihin ei kaaduttu Vaikka puhujia oli affective encountersissa monta, jäi monta myös tulematta. Konferenssin ajankohtaa suunniteltaessa ei kukaan tietenkään osannut ennustaa, että maailmanpolitiikka järkkyisi samalla viikolla, ja tapahtuman ylle laskeutui väistämättä World Trade Centerin kaksoistornien varjo. Useat konferenssitulokkaat juuttuivat lentokentille Yhdysvaltoihin, heidän joukossaan esimerkiksi Anne Friedberg, elokuvan ja visuaalisuuden apulaisprofessori Kaliforniasta, Irvinen yliopistosta. Audiovisuaalisten kokemusten vaikuttavuus ja uusien teknologioiden mahdollistama välittömyys nousivat kouriintuntuviksi, kun Suomessakin seurattiin uutisia hypnoottisesti ja surtiin terrori-iskussa kuolleita ihmisiä. Analyysiä ei konferenssissa juurikaan tehty, tapahtumat olivat vielä liian lähellä. Toinen paljon pienempi konferenssia koskettanut huolenaihe oli se, että ajan rajallisuuden vuoksi workshop-työryhmiä oli valtava määrä päällekkäin. Valintojen tekeminen tehtiin vaikeaksi, vaikka kahden tai kolmen alustajan kokoonpanot olikin onnistuttu saamaan keskenään mukavan harmonisiksi. Monelle tuotti varmasti vaikeuksia päättää, mennäkö kuulemaan feminismistä taiwanilaisessa mainonnassa, suomalaisista tv-ohjelmien faneista vai sotaelokuvien tuottamista ruumiintunnoista. Tämä ongelma ratkaistiin kuitenkin siten, että kaikilta konferenssin työryhmäalustajilta on pyydetty alustus lähetettäväksi artikkelimuodossa. Artikkelit pyritään julkaisemaan konferenssin Internet-sivuilla jouluun mennessä. Kolmen päivän istuminen ja tiukka keskittyminen vaativat osallistujilta paljon, jos toki paljon antoivatkin. Vastapainoa painavalle asialle järjestettiin, ja osallistujat tuntuivat viihtyvän. Torstaina konferenssin yli satapäinen, selkeästi naisvaltainen osallistujalauma sulloutui illalla Turun kaupungintalon alakertaan coctailtilaisuuteen. Tervetuliaispuheessa Turun kaupungin (mies-)edustaja sai aikaan tietävää naurunhörinää tunnustaessaan, ettei tiedä juurikaan mitään feministisestä mediatutkimuksesta, paitsi että siinä tutkitaan naisia medioissa. Vaikka puhuja oli ilahduttavan suorasukainen ja osaltaan oikeassa, tuntui hänen määritelmänsä osallistujien näkökulmasta hiukan hullunkuriselta yksipuolisuudessaan. Konferenssin kohtaamisista tärkeälle sijalle nousivatkin ilman muuta myös seminaarisalien ulkopuolinen maailma. Nauru räjähti moneen kertaan Old Millin kaikuvilla käytävillä. Lauantai-iltana päätösjuhlat päättyivät vasta pikkutunneilla Turun yössä. Vastoin monia yleisiä käsityksiä feministit osaavat pitää myös hauskaa. Linkit htp://www.utu.fi/hum/mediatutkimus/affective – Affective encounters-konferenssi http://www.cddc.vt.edu/feminism/lauretis.html – Teresa de Lauretis http://www.carleton.ca/artandculture/marks.html – Laura Marks |