Minne menit, kyberavaruus?
Kriittisyys agendalla Internet Research 2.0 -konferenssissa
Uskotko että sukupuolitetut, seksualisoidut ja etniset identiteetit liudentuvat netissä? Puhutko usein surffaavasi tai matkustavasi kyberavaruudessa? Tunnetko omaksesi John Perry Barlowin muotoilun kyberavaruudesta politiikasta ja vallasta puhtaana vapauden ja itseilmaisun paralleelitodellisuutena? Maistuuko sinulle kyberi?
|
Minne menit, kyberavaruus? |
|
|
|
1 |
Kolmas aalto |
|
|
2 |
||
|
3 |
||
|
|
||
|
|
||
Edellisen kaltaisten, eittämättä banaalien kysymysten pohtimista on vaikea välttää kartoitettaessa Internet-tutkimuksen vaiheita ja nykytilaa. Toisaalta kysymysten banaalius ja kielen päälle herahtavien vastausten automaattisuus ("No ei kai!"; "No ei kai kukaan!"; "Kamoon!") kuvastaa hyvin vajaassa kymmenessä vuodessa tapahtuneiden keskustelun painopisteiden siirtymistä sekä kentän kasvavaa itserefleksiivisyyttä. 90-luvun puolivälin innostunut nettitutkimus, joka innostui virtuaaliyhteisöistä, erilaisilla MUD ja MOO -hahmoilla leikkimisestä ja käyttäjien oletetusta vapaudesta keksiä itseään jatkuvasti uudelleen tietoverkkojen "kybertilassa", on alkanut toimia eräänlaisena toiseutena, johon nykyisiä tutkimusotteita suhteutetaan.
Niinpä myös Minneapolisissa lokakuussa järjestetyssä, järjestyksessä toisessa kansainvälisessä nettitutkijoiden konferenssissa esitelmä jos toinenkin tuntui luotaavan omaa paikkaansa suhteessa muutaman vuoden takaiseen kyberdiskurssiin. Puhuipa konferenssin suunnitteluryhmään kuulunut David Silver nettitutkimuksen "aalloista", siirtymisestä ensimmäistä innostuksen aaltoa seuranneesta kritiikistä kolmanteen, kontekstuaaliseen ja empiiriseen tutkimukseen.
Internet-tutkimus on kenttänä nuori, monitieteinen, hajanainen ja yhdysvaltalaisen tutkimuksen hallitsema - ei siis liene yllättävää, että yritykset tuoda nettitutkijoita yhteen ovat olleet suurelta osin yhdysvaltalaisjohtoisia ja teoreettisesti kirjavia.
Niin myös Internet Research 2.0 -konferenssi. Tapahtuma oli nimetty jokseenkin tautologisesti, seurasihan se Kansasin yliopistossa syksyllä 2000 järjestettyä IR 1.0:aa, mutta jokseenkin yllättäen siihen oli myös edellisvuoteen verrattuna tehty ilahduttavia tutkimuksellisia päivityksiä. Siinä missä Kansasin pääluennot tarjosivat johdatuksia nettitutkimuksen eri suuntauksiin ja työryhmät tuntuivat olevan väärällään kyberpuhetta, virtuaaliruumiita ja moninaisia leikkisiä identiteettejä, nyt pernaruton ja kansallistunnon lävistäessä mediakulttuuria tutkijat kokoontuivat keskustelemaan myös paikantumisesta, historiallisuudesta, identiteetistä ja vallasta. Jo oli aikakin.
