|
koti sivulla / Susanna Paasonen Elokuva, televisio ja pilvenpiirtäjä Seisoin 11.9.2001 typertyneenä työpaikkani, Turun yliopiston mediatutkimuksen, käytävällä katsoen lähetyksiä New Yorkin World Trade Centerin tuhosta. Kuvien voimasta ja niiden korostetusta reaaliaikaisuudesta huolimatta uutisoinneissa oli jotain oudon etäännyttävää: Ylen toimittaja totesi tapahtumien olevan kuin elokuvasta korostaen samalla näkemämme olevan totta. Myöhemmin niin Liekehtivä Torni, Likainen Harry, Renny Harlinin ohjaukset, Die Hard ja James Bond -elokuvat kuin Independence Daykin nimettiin vuorotellen terrori-iskua ennakoineiksi ja kuvitelleiksi elokuvallisiksi esimerkeiksi. Televisioruuduille kautta maailman levinneet kuvat olivat samalla sekä tuttuja että outoudessaan mykistäviä: lukemattomista turisti- ja mainoskuvista tutut rakennukset, joihin kohdistuvia hyökkäyksiä elokuvat ja televisiosarjat olivat vuosia kuvitelleet, liekehtivät nyt "livenä" televisioruuduilla ympäri maailman. Seuraavan sunnuntain Turun Sanomien artikkelissaan "Kuin elokuvassa" Veijo Hietala kirjoitti elokuvista ja niihin tehdyistä vertauksista terapeuttisina neuvottelupaikkoina, joissa käsitellä muutoin liian vaikeita tapahtumia ja tunteita. Mutta elokuvalliset vertaukset voidaan nähdä myös poliittisempina
Yhdysvaltoja, taloudellista vaurautta ja modernia suurkaupunkilaisuutta edustaneiden pilvenpiirtäjien kimppuun kävi jo 1930-luvun alussa jättiapina King Kong, jota ovat seuranneet terroristien ohella niin avaruuden vihamieliset asukit, tulipalot, meteorit ja hyökyaallot kuin Godzillakin. Eläimelliset, mutatoituneet hirviöt, hallitsemattomuudessaan pelottavat luonnonvoimat ja kehittyneemmästä planeettakunnasta saapuvat epäinhimilliset vierailijat ovat kaikki helppoja ja selkeitä vihollisia. Enemmän tai vähemmän absoluuttisina toiseuksina ne merkitsevät rajaa "meidän" ja "muiden" välillä – on kyse sitten eronteosta ihmisten ja eläinten, kulttuurin ja luonnon tai "sivistyneen" ja "sivistymättömän" välillä. Tai – kuten presidentti George W. Bush asian televisiopuheessaan ilmaisi – "hyvän" ja "pahan" välillä. Retorinen liike Ronald Reaganin Star Warsia mukailleisiin luonnehdintoihin Neuvostoliitosta "pahan imperiumina" on tästä lyhyt. Kun rintamalinjaa vedetään valon ja pimeyden, hyvän ja pahan välille, voidaan oikeuttaa miltei mitkä tahansa "hyvän" nimissä tehdyt toimet. "Paha" on saatava kiinni elävänä tai kuolleena. Pahuus ja epäinhimillisyys sai ihmiskasvot yllättävän pian sekä Osama bin Ladenista että epäillyistä kaappaajista, joiden ulkoiset olemukset liudentuivat ilmeisen ongelmitta yhdysvaltalaiselokuvissa ja muissa fiktioissa vuosikymmenten ajan tuotettuihin kiihkomielisten ja raakojen arabien – Edward W. Saidin termein terroristien ja/tai sheikkien – viholliskuviin. Hyökkäyksen yhteydessä toistuvasti mainittu elokuva Independence Day osoittautui yllättävän osuvaksi vertauskohdaksi. Paitsi että elokuvassa tuhotaan liuta ikonisia rakennuksia, siitä huokuu estoton patriotismi jota Yhdysvalloissa on kiteytetty syyskuun 11. päivän jälkeen kaikkialla läsnä olevissa lipuissa, kansallislauluissa, "united we stand" -tuotesarjoissa ja Afganistanin pommituksia tukevissa puskuritarroissa. Kuten elokuvassa, presidentti on asemoitu yksilösankariksi ja vahvaksi johtajaksi ja Yhdysvallat sivistyneen maailman keskukseksi.
Kaksoistorneihin törmäävien lentokoneiden kuvia on toistettu televisiossa satoja kertoja eri kuvakulmista, normaalinopeudella ja hidastuksin. CNN:n verkkosivuilla oli jo muutama päivä iskun jälkeen kuvagallerioita, joista voi valita haluamansa kohteen, kuvakulman ja esitystavan (eri internet-yhteyksille säädettävät still- ja time lapse -kuvat, pienet videopätkät ja 3D-animaatiot) ja seurata törmäyksiä, räjähdyksiä, romahduksia, savua, tuhkaa, ikkunoista putoavia ihmisiä ja läsnäolijoiden huutoa kotikoneeltaan yhä uudelleen ja uudelleen, kulmasta ja toisesta. Tuhoutuneilla torneilla on siis ilmeistä vetovoimaa ja tuhon kuvien toistamisessa on pornografinen sivumakunsa. Niissä, kuten snuff-elokuvissa, kameran kuvaamat ihmiset kuolevat ja haavoittuvat "oikeasti". Kuvista kirjoittaessa on kuitenkin vaara, että niiden kuvaamat tapahtumat käsitteellistetään medioita ja representaatiota koskeviksi kirjoitusharjoituksiksi. Ongelma on osin sama kuin Persianlahden sodan kohdalla, jonka Jean Baudrillard väitti tapahtuneen televisiossa tarkoituksenaan ilmeisesti korostaa sodan pelimäistä, monitoreille suunniteltua ilmiasua ja siinä mielessä virtuaalista luonnetta. Molemmissa tapauksissa mediamuotoihin kiinnittyvä huomio on omiaan estetisoimaan väkivaltaa ja tuhoa, sekä myös tietyllä tavalla fetisoimaan sen kuvat. Kuitenkin on mahdotonta erottaa toisistaan New Yorkin pilvenpiirtäjiä, syyskuun WTC -iskua ja aiemmin nähtyjä mediaesityksiä, olihan itse isku toteutuksessaan niin dramaattinen, "elokuvallinen". Yhtäältä onkin tärkeä lukea mediakuvia kriittisesti ymmärtääkseen, millaisena tapahtumia syineen ja seurauksineen kehystetään ja millaisiin jo ennalta tuttuihin esityksiin tässä nojataan. Toisaalta on syytä pohtia tuhon kuvien vetovoimaa, jolle myös niin useat elokuvat ovat rakentuneet. Afganistanin pommituksille on annettu elokuvallisia nimiä (Infinite Justice, Enduring Freedom) ja ne on myös tuotteistettu t-paitoina ja muina kulutustavaroina, televisiografiikoina ja verkkosivuina. Lokakuussa Suomen ensi-iltansa saaneen Salasana: Swordfishin kohtaukset liekehtivine pilvenpiirtäjineen ovat oudon tuttuja, eivät vähiten siksi että John Travoltan esittämä terroristi näyttää artikuloivan Yhdysvaltojen nykyistä ulkopolitiikkaa. Fiktion ja ei-fiktion välinen raja on siis paikoin levoton, kuten koin istuessani kuukausi WTC-iskun jälkeen yhdysvaltalaishotellin vuoteella puhuen puhelimessa Manhattanilla asuvan ystäväni kanssa. Kuunnellessani kertomuksia haisevasta ilmasta, poliisipartioista ja rikkoutuneista puhelinlinjoista seurasin toisella silmällä televisioruudulla äänettömänä huipennukseensa ehtinyttä Supermies IV -elokuvaa. Sinisen taivaan alla, Manhattanin pilvenpiirtäjien yllä, hyvä ja paha, Superman ja Nuclear Man, kävivät ratkaisevaa taistoaan.
Veijo Hietala, "Kuin elokuvassa", turun Sanomat 16.9.2001. http://www.turunsanomat.fi/arkisto/20010916/ss/113492.htm WTC-isku CNN:n verkkosivuilla http://europe.cnn.com/SPECIALS/2001/trade.center/day.section.html ”Enduring freedom”-tuotteet |