|
|
|||||||||||||||||||||
|
Elokuva, televisio ja pilvenpiirtäjä Seisoin 11.9.2001 typertyneenä työpaikkani, Turun yliopiston mediatutkimuksen, käytävällä katsoen lähetyksiä New Yorkin World Trade Centerin tuhosta. Kuvien voimasta ja niiden korostetusta reaaliaikaisuudesta huolimatta uutisoinneissa oli jotain oudon etäännyttävää: Ylen toimittaja totesi tapahtumien olevan kuin elokuvasta korostaen samalla näkemämme olevan totta. Myöhemmin niin Liekehtivä Torni, Likainen Harry, Renny Harlinin ohjaukset, Die Hard ja James Bond -elokuvat kuin Independence Daykin nimettiin vuorotellen terrori-iskua ennakoineiksi ja kuvitelleiksi elokuvallisiksi esimerkeiksi. Televisioruuduille kautta maailman levinneet kuvat olivat samalla sekä tuttuja että outoudessaan mykistäviä: lukemattomista turisti- ja mainoskuvista tutut rakennukset, joihin kohdistuvia hyökkäyksiä elokuvat ja televisiosarjat olivat vuosia kuvitelleet, liekehtivät nyt "livenä" televisioruuduilla ympäri maailman. Seuraavan sunnuntain Turun Sanomien artikkelissaan "Kuin elokuvassa" Veijo Hietala kirjoitti elokuvista ja niihin tehdyistä vertauksista terapeuttisina neuvottelupaikkoina, joissa käsitellä muutoin liian vaikeita tapahtumia ja tunteita. Mutta elokuvalliset vertaukset voidaan nähdä myös poliittisempina
Yhdysvaltoja, taloudellista vaurautta ja modernia suurkaupunkilaisuutta edustaneiden pilvenpiirtäjien kimppuun kävi jo 1930-luvun alussa jättiapina King Kong, jota ovat seuranneet terroristien ohella niin avaruuden vihamieliset asukit, tulipalot, meteorit ja hyökyaallot kuin Godzillakin. Eläimelliset, mutatoituneet hirviöt, hallitsemattomuudessaan pelottavat luonnonvoimat ja kehittyneemmästä planeettakunnasta saapuvat epäinhimilliset vierailijat ovat kaikki helppoja ja selkeitä vihollisia. Enemmän tai vähemmän absoluuttisina toiseuksina ne merkitsevät rajaa "meidän" ja "muiden" välillä – on kyse sitten eronteosta ihmisten ja eläinten, kulttuurin ja luonnon tai "sivistyneen" ja "sivistymättömän" välillä. Tai – kuten presidentti George W. Bush asian televisiopuheessaan ilmaisi – "hyvän" ja "pahan" välillä. Retorinen liike Ronald Reaganin Star Warsia mukailleisiin luonnehdintoihin Neuvostoliitosta "pahan imperiumina" on tästä lyhyt. Kun rintamalinjaa vedetään valon ja pimeyden, hyvän ja pahan välille, voidaan oikeuttaa miltei mitkä tahansa "hyvän" nimissä tehdyt toimet. "Paha" on saatava kiinni elävänä tai kuolleena. Pahuus ja epäinhimillisyys sai ihmiskasvot yllättävän pian sekä Osama bin Ladenista että epäillyistä kaappaajista, joiden ulkoiset olemukset liudentuivat ilmeisen ongelmitta yhdysvaltalaiselokuvissa ja muissa fiktioissa vuosikymmenten ajan tuotettuihin kiihkomielisten ja raakojen arabien – Edward W. Saidin termein terroristien ja/tai sheikkien – viholliskuviin. Hyökkäyksen yhteydessä toistuvasti mainittu elokuva Independence Day osoittautui yllättävän osuvaksi vertauskohdaksi. Paitsi että elokuvassa tuhotaan liuta ikonisia rakennuksia, siitä huokuu estoton patriotismi jota Yhdysvalloissa on kiteytetty syyskuun 11. päivän jälkeen kaikkialla läsnä olevissa lipuissa, kansallislauluissa, "united we stand" -tuotesarjoissa ja Afganistanin pommituksia tukevissa puskuritarroissa. Kuten elokuvassa, presidentti on asemoitu yksilösankariksi ja vahvaksi johtajaksi ja Yhdysvallat sivistyneen maailman keskukseksi. 1 2 |
|||||||||||||||||||||
